Joan Armatrading

Joan Armatrading
	; Armatrading vuonna 2007.
Henkilötiedot
Syntynyt	9. joulukuuta 1950 (ikä 73); Basseterre, Saint Kitts ja Nevis
Kansalaisuus	britti
Ammatti	laulaja, lauluntekijä ja kitaristi.
Muusikko
Tyylilajit	rock ja popmusiikki
Soittimet	laulu, kitara
Levy-yhtiöt	A&M Records, 429 Records, Denon, EMI ja Cube Records
Palkinnot
	Ivor Novello -palkinto (1996);
Aiheesta muualla
	Kotisivut
	[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
	Infobox OK

Joan Anita Barbara Armatrading, MBE, (s. 9. joulukuuta 1950 Basseterre, Saint Kitts ja Nevis) on brittiläinen laulaja, lauluntekijä ja kitaristi.^[1] Armatrading on ollut kolmesti ehdolla Grammy-palkinnon saajaksi ja kahdesti BRIT Awards -ehdokkaana parhaaksi naisartistiksi. Vuonna 1996 hänelle myönnettiin Ivor Novello -palkinto koko tuotannostaan. Hän on uransa aikana tehnyt parikymmentä studioalbumia sekä useita konsertti- ja kokooma-albumeja. Hänen tunnetuimpiin lauluihinsa kuuluvat ”Me Myself I” ja ”The Weakness in Me”.^[2]

Musiikkityyli

Armatrading tunnetaan matalasta kontra-alttoäänestään.^[3] Hänen musiikillista tyyliään kuvataan popiksi, jossa on paljon vaikutteita rockista, jazzista, folkista, bluesista, soulista ja reggaesta. Hänen laulujaan pidetään hyvin tunnevoimaisina ja paljastavina.^[4] Monet ihmissuhteista kertovat laulut eivät mainitse rakkauden kohteen sukupuolta, vaan käyttävät pronominia ”you”.^[5]^[6]

Lapsuus ja nuoruus

Joan Armatrading syntyi 1950 Karibianmerellä sijaitsevan saarivaltion Saint Kitts ja Nevisin pääkaupungissa Basseterressa kuusilapsisen perheen kolmantena lapsena.^[7]^[8] Hänen isänsä oli puuseppä ja äitinsä kotirouva.^[9]

Kun Joan Armatrading oli kolmen vuoden vanha, hänen vanhempansa muuttivat kahden vanhimman pojan kanssa Englannin Birminghamiin. Joan pääsi isoäitinsä hoitoon Antiguan saarelle,^[10] kunnes seitsemän vuoden iässä vuonna 1958 pääsi muuttamaan vanhempiensa luokse Britanniaan.

Neljäntoista ikävuoden vaiheilla Joan Armatrading alkoi tehdä sävelmiä itse kirjoittamiinsa limerikkirunoihin äitinsä hankkimalla pianolla.^[7]^[11]^[4] Pian äiti osti hänelle myös käytetyn kitaran.^[7] Perhettä auttaakseen Joan Armatrading jätti koulun 15-vuotiaana ja sai paikan työkalutehtaasta, mutta joutui lähtemään soiteltuaan teetaukojen aikana kitaraansa.^[12]

1960-luvun loppu ja 1970-luku

Armatrading alkoi esittää omia laulujaan erään koulutoverinsa kanssa, ja soitti lisäksi bassoa ja rytmikitaraa Birminghamin musiikkiklubeilla.^[10]^[13] Vuonna 1968 Armatrading pääsi mukaan Hair-musikaaliin^[10] ja tapasi siinä yhteydessä runoilija Pam Nestorin 1970. Hänen kanssaan yhteistyössä syntyi esikoisalbumi Whatever's for Us (Cube Records 1972). Nestor sanoitti 11 ja Armatrading itse kolme levyn 14 laulusta. Armatrading huolehti kaikista lauluosuuksista, useista instrumenteista ja kaikista sävellyksistä. Levytyksen jälkeen Armatrading katkaisi kuitenkin suhteensa Nestoriin ja esikoislevyn tuottaneeseen Cube Recordsiin, mutta oli vasta vuonna 1975 vapaa tekemään uuden levytyssopimuksen A&M Recordsin kanssa ja julkaisemaan toisen albuminsa Back to the Night, jonka tuotti Pete Gage. Kolmas albumi, Glyn Johnsin tuottama Joan Armatrading nousi myyntilistoilla 20 parhaan joukkoon ja siltä julkaistu single ”Love and Affection” kymmenen myydyimmän joukkoon singlelistalla. Albumiin otettiin mukaan jazz-vaikutteita, joita kuullaan myös vuoden 1977 albumilla Show Some Emotion ja seuraavan vuoden albumilla To the Limit. Näiltä kolmelta Glyn Johnsin tuottamalta albumilta ovat peräisin monet Armatradingin useimmin esittämät laulut, kuten ”Willow”, ”Down To Zero”, ”Tall in the Saddle” ja ”Kissin’ and a Huggin”. Armatrading esitti kirjoittamansa tunnuslaulun elokuvassa Villihanhet (1978) ja julkaisi 1979 konserttialbumin Steppin’ Out.

1980- ja 1990-luvut

Vuoden 1980 albumilla Me Myself I Armatrading muutti tyyliään kovemman rockin suuntaan uuden tuottajan Richard Gottehrerin myötä. Albumista tuli Armatradingin suurin myyntimenestys sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa. Syntetisaattorit tulivat mukaan vuoden 1981 albumilla Walk Under Ladders ja vuoden 1983 albumilla The Key. Kaikki kolme albumia nousivat Britannian albumilistan kymmenen myydyimmän joukkoon.

Armatradingin seuraavat studioalbumit Secret Secrets (1985), Sleight of Hand (1986), The Shouting Stage (1988) ja Hearts and Flowers (1990) olivat hänen itsensä tuottamia, mutta eivät enää yltäneet 1980-luvun alun albumien menestykseen. Vuonna 1991 A&M julkaisi Top 10:een yltäneen kokoelman The Very Best of Joan Armatrading, mutta vuoden 1992 heikosti menestynyt Square the Circle merkitsi Armatradingille A&M-levytyssopimuksen loppua.

Uudeksi levy-yhtiöksi valikoitui RCA Records, jolle Armatrading levytti vuonna 1995 albumin What's Inside, mutta edes monet tv-esiintymiset ja promootiokiertue eivät nostaneet levyä menestykseen. Vuonna 1998 Joan Armatrading levytti albumillisen omia ja muiden kirjoittamia kehtolauluja kehitysvammaisten lasten tukemiseksi albumille Lullabies with a Difference.^[14]

Myöhempi ura

Vuonna 2003 Armatrading julkaisi monen vuoden levytystauon jälkeen pienen levy-yhtiön kautta albumin Lovers Speak. Vuoden 2007 albumilla Into the Blues Armatrading ylsi ykköseksi Yhdysvaltojen Billboard Blues Chart -listalla ja sai Grammy-ehdokkuuden. Vuonna 2008 hän oli mukana Cyndi Lauperin True Colors -kiertueella.

Vuoden 2010 albumi This Charming Life ylsi neljänneksi Billboardin folk-listalla. Seuraavan vuoden albumi oli nimeltään Starlight. Siihen liittyneellä kiertueella Armatrading kutsui kunkin esiintymispaikkakunnan tuoreita kykyjä esiintymään konsertissa ennen häntä.^[15] Kukin heistä sai myös levyttää yhden raidan Armatradingin oman levy-yhtiön Hypertension Music julkaisemalle kolmoisalbumille^[16] ja pääsi esiintymään myös BBC:n kaksiosaisessa radio-ohjelmassa.^[17]

Yksityiselämä

2000-luvun alussa Armatrading suoritti avoimessa yliopistossa bachelor-tutkinnon historiassa.^[13] Vuonna 2011 hän rekisteröi parisuhteensa Maggie Butlerin kanssa.^[18]