Jicarillat
.jpg)
Jicarillat ovat Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöön kuuluva intiaanikansa. Jicarillat jakaantuivat kahteen eri haaraan: varsinaisiin jicarilloihin eli olleroihin ja itäisillä preerioilla ratsastaviin llaneroihin. 1800-luvun puolivälissä jicarillat joutuivat sotaan Yhdysvaltoja vastaan. Vuosikausia jatkuneet sodat päättyivät jicarillojen tappioon 1870-luvun alussa.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jicarillojen varhaiset juuret ovat Kanadassa, mutta historiantutkijoiden arvelujen mukaan 1300- tai 1400-luvulla alkanut suuri kansanvaellus toi athapaskan-kielisiä intiaaneja monina eri ryhminä kohti etelää. Kalliovuoria myötäillen nämä kansat kulkeutuivat Arizonaan, Coloradoon, Texasiin, Kansasiin ja Uuteen-Meksikoon. Ensimmäiset Euroopasta tulleet löytöretkeilijät kohtasivat vuonna 1541 Coloradossa ja Kansasissa athapaskaa puhuvia biisoninmetsästäjiä, joita nimittivät quarechoiksi. Myöhemmin on arveltu, että quarechot olivat jicarilloja. Espanjalaiset käyttivät heistä myös nimeä vaqueros.[1]
Aivan 1500-luvun loppuvuosina Uuteen-Meksikoon asettuneet espanjalaiset siirtolaiset ottivat käyttöönsä sanan apache, joka oli yhteisnimitys vihamielisistä intiaaniryhmistä, jotka hyökkäilivät paikallisten pueblointiaanien kyliin. Nimi tuli zuñi-heimon kielen sanasta apachu ja tarkoitti "vihollista". Nimitys yleistyi nopeasti. Jicarillat kuuluivat yhtenä ryhmänä näihin pelkoa herättäviin apasseihin, joilla oli yhteinen etninen tausta. Heidän tapansa, kielensä ja tottumuksensa erosivat paikallisista heimoista siksi paljon, että heidät oli helppo tunnistaa "vihollisiksi."
Jicarillat jakaantuivat kahteen eri haaraan: varsinaisiin jicarilloihin eli olleroihin ja itäisillä preerioilla ratsastaviin llaneroihin.[2] Viimeksi mainitut omivat monia tasankointiaanien tapoja, kun taas Uuteen-Meksikoon majoittuneet jicarillat omaksuivat pueblokulttuurin ryhtyen rakentamaan 1600-luvun lopulla savitiilistä tehtyjä taloja. Pohjoisilta tasangoilta 1720-luvulla saapuneet comanchet tekivät hyökkäyksiä jicarillojen asutuksia vastaan. Seuraavien vuosikymmenien aikana preerioilta kulkeutui llaneroita Uuteen-Meksikoon liittyen jicarilloihin, jotka hylkäsivät kivitalonsa ja ryhtyivät viettämään liikkuvaa elämää llanerojen tavoin. Yhdessä he liittoutuivat espanjalaisten kanssa auttaen näitä vuosina 1768–1786 käydyissä sodissa comancheja vastaan.[2] Saman vuosisadan lopulla jicarillat tekivät liiton utien kanssa pitääkseen loitolla kiowien ja comanchien yhdistetyt sotajoukot.
1800-luvun puolivälissä joutuivat jicarillat sotaan Yhdysvaltoja vastaan. Vuosikausia jatkuneet sodat päättyivät jicarillojen tappioon 1870-luvun alussa. Hallitus koetti siirtää nämä Fort Stantonin reservaattiin Uuteen-Meksikoon lähelle mescalerojen asuinalueita. Jicarillat kieltäytyivät lähtemästä, mutta menettivät uppiniskaisuutensa vuoksi Yhdysvaltain maksaman vuosittaisen määrärahansa.[2] Nälkäisten jicarillojen aloittaessa uudelleen ryöstöretkensä hallitus päätti perua aiemman päätöksensä taloudellisen avun kieltämisestä, mutta siirsi intiaanit samalla väkipakolla Fort Stantoniin. Jicarillat jatkoivat kuitenkin vastarintaa paremman asuinpaikan puolesta. Vain 300 henkeä käsittävän jicarillayhteisön johtajina toimineet Garfield Velarde, Huera Mundo ja Augustine Vigil onnistuivat hyvän kielitaitonsa turvin neuvottelemaan Washingtonin päämajassa heimolleen paremmat maat.[3] Vuonna 1887 jicarillat muuttivat uuteen reservaattiinsa Tierra Amarillaan[1], jota laajennettiin 1900-luvulla. Sieltä tehdyt öljylöydöt ovat parantaneet huomattavasti jicarillojen elintasoa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Apache tribal Nation
- ↑ a b c "Pentti Virrankoski: "Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1994. ISBN 951-717-788-7
- ↑ Jicarilla History (Arkistoitu – Internet Archive)