Jianwen

Jianwen 建文帝
Kiinan keisari
Valtakausi	30. kesäkuuta 1398 – 13. heinäkuuta 1402
Edeltäjä	Hongwu
Seuraaja	Yongle
Syntynyt	5. joulukuuta 1377 Nanjing, Kiina
Kuollut	13. heinäkuuta 1402 (24 vuotta) (?) Nanjing, Kiina
Puoliso	keisarinna Xiao Min Rang
Lapset	Zhu Wenkui Zhu Wengui
Suku	Zhu
Isä	Zhu Biao
Äiti	Lü

Jianwen (kiin. 建文帝, 5. joulukuuta 1377 – 13. heinäkuuta 1402) oli Kiinan Ming-dynastian toinen keisari, joka hallitsi vuosina 1398–1402. Hänen alku­peräinen nimensä oli Zhu Yunwen (kiin. 朱允炆). Hallitsijanimi Jianwen merkitsee kohteliaisuuden vakiinnuttamista ja merkitsee siten sävytltään suurta muutosta hänen edeltäjänsä ja isoisänsä Hongwun hallitsijanimeen, joka merkitsee "suurta sotaisuutta".

Jianwenin valtakausi jäi lyhyeksi: yritykset palauttaa hänen voimakkaat setänsä valtaan johtivat Jingnanin kapinaan, jonka tuloksena Yongle kaappasi vallan. Vaikka uusi keisari esitti poltetun ruumiin Zhu Yunwenin ruumiina, vuosi­kymmenien ajan kiersivät huhut, joiden mukaan nuori keisari olisi paennut palavasta palatsista munkin asussa. Tämän huhun on väitetty osaltaan vaikuttaneen siihen, että Zheng He myöhemmin teki tutkimus­matkoja Intian valtamerelle.

Nuoruus

Jianwenin isä Zhu Biao oli keisari Hongwun, Ming-dynastian perustajan poika ja kruununprinssi. Kun Zhu Biao kuoli nuorena vuonna 1392, keisari Hongwu päätti harkittuaan asiaa muutaman kuukauden vahvistaa tarkat säännöt vallanperimyksestä ja piti tämän lahjakasta 14-vuotiasta poikaa Zhu Yunweniä seuraajakseen parempana ehdokkaana kuin Zhu Biaon muita poikia, vaikka olikin antanun näille laajoja läänityksiä kaikkialta valta­kunnasta.

Hallitsijakausi

Jianwenin hallitsijakausi jäi lyhyeksi. Kungfutselaisten oppineiden ja virkamiesten suosituksesta hän jatkoi iso­isänsä toimia hovin eunukkien vaikutus­vallan rajoittamiseksi ja alkoi vaatia setiensä hallitsemia alueita ja sota­joukkoja takaisin. Vuoden 1399 aikana hän alensi heistä useita arvossa tai vangitsi heidät ja yllytti heistä yhden tekemään itse­murhan.

Vastatoimena tähän Yanin prinssi Zhu Di vangitsi Ningin prinssi Zhu Quanin ja sai täten hallintaansa suuren osan keisarikunnan pohjoisosien sotajoukoista. Hän sai tuekseen myös jotkut mongoli­heimot, joiden avulla hän pystyi polttamaan veljensä pää­kaupungin Daningin ja evakuoimaan maakunnan. Teeskennellen olevansa sairas ja mielenvikainen Zhu Di onnistui taivuttelemaan keisari Jianwenin vapauttamaan kolme poikaansa, jotka olivat olleet pantti­vankeina Nankingissa. Lähes heti heidän saavuttuaan keisari ryhtyi toimiin Zhu Din itsensä vangitsemiseksi, minkä vuoksi tämä pani alulle Jingnanin kapinan hovia vastaan.

Loppu

Vakoojina toimineiden eunukkien ja puolelleen kääntyneiden kenraalien tukemana Jianwenin setä, prinssi Zhu Di, onnistui kaappaamaan keisarin Jangtse-joella liikkuneen laivaston ja saapui Nankingiin avatusta portista vuonna 1402. Vaikka hän oman propagandansa mukaan olisi ollut sama Zhoun herttua, joka oli tullut tunnetuksi siitä, että hän tuki nuorta veljenpoikaansa kuningas Chengiä, Zhu Din saapuminen pääkaupunkiin johti lähes välittömästi siihen, että keisarillinen palatsi sytytettiin tuleen ja näytteille asetettiin kolme palanutta ruumista, joita väitettiin keisarin, hänen puolisonsa ja kruunun­perillisen ruumiiksi. Jianwenin hallitsijuus julistettiin mitättömäksi ja hänen valta­kautensa asia­kirjat muutettiin tai tuhottiin järjestelmällisesti, ja prinssi itse julistautui keisariksi nimellä Yongle. Tuhannet häntä vastustaneet oppineet perheineen teloitettiin. Tunnetuimpia heistä olivat Fang Ziaoru ja kolme muuta, jotka muistetaan neljänä marttyyrina.

Levisi monia huhuja, joiden mukaan keisari Jianwen olisi joko omin avuin tai Hongwun edeltä käsin laatiman suunnitelman mukaisesti paennut Nankingista munkiksi pukeutuneena. Eräiden tietojen mukaan Yongle olisi vuoden kuluttua keisariksi tulostaan lähettänyt kaksi asia­miestä etsimän häntä ja toinen heistä olisi tavannutkin paenneen keisarin mutta ei palauttanut häntä. Ming-dynastian virallisen historian mukaan Jianwenin etsiminen ja sen selvittäminen, oliko jokin eteläinen maa myöntänyt hänelle turva­paikan, olisi jopa ollut Zheng Hen alku­peräisenä tarkoituksena hänen lähtiessään tutkimus­matkoille. Eräissä aikakirjoissa kerrotaan myös, että vuosi­kymmeniä myöhemmin keisari Jianwen olisi palannut keisarin palatsiin ja elänyt siellä lopun elämästään poissa julkisuudesta.

Yonglen näytteille asettamille ruumiille ei suoritettu täydellistä hautausta eikä keisari Jianwenin hautaa tunneta. Hänelle ei annettu temppeli­nimeä eikä häntä kunnioitettu Ming-suvun pyhäköissä. Fun pronssi, keisariksi julistautunut Eteläisen Ming-dynastian jäsen, antoi hänelle vuonna 1644 temppelinimen Huizong (惠宗), mutta tätä nimeä ei yleensä ole mainittu tai hyväksytty Kiinan virallisissa historia­teoksissa.

Perhe

• Isä
  • Zhu Biao, kruununprinssi Yiwen (10. lokakuuta 1355 – 17. toukokuuta 1392), keisari Hongwun vanhin poika ja alkuperäinen kruununprinssi
• Äiti
  • Lü (呂氏) (1321–1414), Lü Changbenin (呂昌本) ja Zhu Biaon toinen puoliso, joka sai arvo­nimen leskikeisarinna poikansa noustua valtaistuimelle

Puoliso

• Keisarinna Xiao Min Rang, 1378 – 13. heinäkuuta 1402

Pojat

Nimi	Arvonimi	Syntynyt	Kuollut	Äiti	Puoliso	Huomautus
Zhu Wenkui 朱文奎	Kruununprinssi Hejian 和簡太子	30. marraskuuta 1396	ei tietoa	Keisarinna Xiao Min Rang	–	Uskotaan menehtyneen samassa palatsin palossa kuin vanhempansakin
Zhu Wengui 朱文圭	Runin prinssi Huai 潤懷王	1401	1457 Fengyangin maakunta (Zhongdu)	Keisarinna Xiao Min Rang	–	Selvisi palatsin palosta hengissä, eli poissa julkisuudesta loppuikänsä, suurimman osan ajasta koti­arestissa Guang'anin palatsissa Fengyangissa

Lähteet

Edeltäjä: Hongwu

Kiinan keisari 1398–1402

Seuraaja: Yongle