Jezerištše (järvi Pihkovan alueella)
Jezerištše Езе́рище |
|
---|---|
Maanosa | Eurooppa |
Valtiot | Venäjä |
Alue | Pihkovan alue |
Piiri | Pustoškan piiri |
Koordinaatit | |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Narvanjoen vesistöalue |
Valuma-alue | Velikajan valuma-alue |
Järveen tulevat joet | Velikaja, Sverzjanka |
Laskujoki | Velikaja |
Järvinumero | 01030000111102000025571 |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 139 m mpy. [1] |
Pituus | 5 km [a] |
Leveys | 1,2 km [a] |
Pinta-ala | 3,29 km² [2] |
Tilavuus | 0,0082 km³ [b] |
Keskisyvyys | 2,5 m [2] |
Suurin syvyys | 5,5 m [2] |
Valuma-alue | 2 670 km² [2] |
Saaria | 3 [a] |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Jezerištše (ven. Езе́рище) on järvi Luoteis-Venäjällä Pihkovan alueen Pustoškan piirissä. Järvi sijaitsee Bežanitsyn ylängön tunnetun järvialueen reuna-alueella.[3]
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvi on 5,0 kilometriä pitkä, 1,2 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 3,29 neliökilometriä eli 329 hehtaaria. Järvellä on kaksi järviallasta, jotka yhtyvät keskellä sijaitsevan niemen edustan matalassa salmessa. Ilmakuvissa vaikuttaa siltä, että järven keskellä kulkee vedenalainen harjujakso, jonka selkä pilkistää välillä vedenpinnan yläpuolelle muodostaen peräkkäisiä saaria, matalikkoja ja järven kaakkoispäässä sijaitsevan 600 metriä pitkän niemen. Järvellä on kolme saarta, joiden yhteispinta-ala on 10 hehtaaria. Suurin saari sijaitsee mainitun niemen jatkeena ja se on 800 metriä pitkä ja 200 metriä leveä. Järven keskisyvyys on 2,5 metriä ja syvänteessä on 5,0 metriä vettä. Järven kaakkoisosan pohjoisrantaan laskee joki Velikaja, jonka rantaan on kasvanut pieni kylä Zajozerje (ven. Заозерье). Järven kaakkoispäässä sijaitsee Lukjanovon (ven. Лукьяново) kylä ja sen länsipuolella on Sebežin piirin puolella Mikulinon (ven. Микулино) kulmakunta. Järven luoteispää on asumatonta seutua. Siellä järvi kapenee pitkäksi lahdeksi. Pustoškan ja Opotškan välinen maantie E95 eli P-23 ohittaa sen parin kilometrin päässä ja sieltä tulee Zajozerjeen tie. Järven eteläpuolelle tulee tiet etelästä maantieltä E22 eli M-9. Järven ympäristö on metsämaata, jota rikkovat peltopalstat ja metsittyvät niityt. Järven vesialue kuuluu kokonaan Pustoškan piirin alueelle, mutta järven lounaispuolen rannat ovat jo Sebežin piiriä.[2][a][3][4][1]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvessä elää ainakin hauki, ahven, särki, lahna, seipi, turpa, säyne, mutu, suutari, made, kiiski, sorva, rantanuoliainen, allikkosalakka, mutakala, törö, salakka, pasuri, punasalakka, ruutana, nieriä, simppu, kymmenpiikki, sekä jokirapu, jota tavataan niukasti. Järven pohja on hiekkaa, jonka päälle on laskeutunut muta. Kiviset ja matalat rannat ovat hiekkapohjaisia. Rantavedessä kasvaa ilmakuvien perusteella tiheä vesikasvillisuus leveänä vyöhykkeenä.[2][a]
Vesistösuhteita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jezerištše sijaitsee Velikajan valuma-alueella. Velikaja on Velikajan valuma-aluen pääuoma ja valuma-alue muodostaa Narvanjoen vesistöalueen eteläisimmän osan. Velikaja laskee Peipsijärveen, mistä Narvanjoki jatkaa pohjoiseen päin ja laskee lopuksi Itämerellä Suomenlahteen.[a][3]
Lounaisrantaan tulee metsäalueelta ainakin kuusi ojaa. Järven kaakkoispäähän laskee idästä tuleva joki Sverzjanka (ven. Сверзянка, tai myös Krupjanka ven. Крупянка). Se on 28 kilometriä pitkä sivujoki, jonka valuma-alueen pinta-ala on 238 neliökilometriä. Sen alimmat järvet ennen laskemista Jezerištšeen ovat Ostrovno (ven. Островно) ja pieni nimetön lampi.[5][a]
Järven valuma-alueen koko on lähteestä riippuen 1 010 [3] tai 2 670 neliökilometriä. Suuri koko johtuu Velikajasta, joka laskee järven itärantaan. Järvi on Velikajan läpivirtausjärvi ja Velikaja jatkaa matkaansa luoteispään kapeasta lahdesta kohti luodetta, jossa siihen yhtyy kilometrin päässä Alolja. Sitten Velikaja kääntyy kohti lounasta, missä siihen yhtyy etelästä sivujoki Nevedrjanka. Joen uomassa on ennen Jezerištšeä läpivirtausjärviä Jasskoje ja Zverino, mutta Jezerištšen jälkeen uomassa ei enää ole luonnollisia järviä. Sen sijaan Maksjutinossa (ven. Максютино) sijaitsee vuonna 1957 valmistunut Maksjutinon vesivoimalaitoksen (ven. Максютинская ГЭС) säännöstelypato ja tekojärvi, joka on muuttanut noin 8 kilometriä joenuomaa saaristoiseksi ja sokkeloiseksi järveksi [6].[2][a][4][1]
Huomautuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Pihkovan alueen kartta: sivu 35 (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 16.5.2020
- ↑ a b c d e f g Pihkovan alueen järviä (Excel) (arkistoitu, 22.5.2014) luotu 7.9.2013. pskov.ru: Pihkovan alueen valtion lupa- ja ympäristöhallintokomitea. Arkistoitu 30.6.2019. Viitattu 16.5.2020. (venäjäksi)
- ↑ a b c d Jezerištše (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.5.2020. (venäjäksi)
- ↑ a b Neuvostoajan kartta: O-35-Д, Псков (Pihkova), 1:200 000, viitattu 16.5.2020
- ↑ Крупянка (Крупея) (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.5.2020. (venäjäksi)
- ↑ Hmelnik, Tatjana: А ГЭС и ныне там regionavtica.ru. 2010. Pietari, Venäjä: Союз журналистов Санкт-Петербурга и Ленинградской области. Arkistoitu 5.9.2019. Viitattu 16.5.2020. (venäjä)