Jessie Diggins
| Jessie Diggins | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. elokuuta 1991 Afton, Minnesota[1], Yhdysvallat |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Uran tiedot | |
| Seura | Stratton Mountain School[1] |
| Laji | maastohiihto |
| Maailmancup | |
| Kaudet | 2011– |
| Voitot | 21 |
| Palkintokorokkeella | 61 |
|
Tietolaatikko päivitetty 8. joulukuuta 2024 |
|
| Aiheesta muualla | |
| jessiediggins.com | |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Yhdysvallat
| |||
| Naisten maastohiihto | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Pyengchang 2018 | parisprintti (v) | |
 Hopeaa |
Peking 2022 | 30 km (v) | |
 Pronssia |
Peking 2022 | sprintti (v) | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Val di Fiemme 2013 | parisprintti (v) | |
| Kultaa |
Planica 2023 | 10 km (v) | |
| Hopeaa |
Falun 2015 | 10 km (v) | |
| Hopeaa |
Lahti 2017 | sprintti (v) | |
| Pronssia |
Lahti 2017 | parisprintti (p) | |
| Pronssia |
Planica 2023 | parisprintti (v) | |
Jessie Diggins (s. 26. elokuuta 1991 Afton, Minnesota) on yhdysvaltalainen maastohiihtäjä. Hän on parisprintin olympiavoittaja ja kaksinkertainen maailmanmestari sekä kaksinkertainen maailmancupin kokonaiskilpailuvoittaja.[1]
Arvokilpailut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oslon MM-kilpailuissa 2011 Diggins oli sprintissä 25:s ja yhdistelmäkilpailussa 28:s. Val di Fiemmen MM-kilpailuissa 2013 hän voitti parisprintin maailmanmestaruuden Kikkan Randallin kanssa. Alle 23-vuotiaiden MM-kilpailuissa Val di Fiemmessä 2014 Diggins saavutti hopeaa vapaan hiihtotavan sprintissä. Sotšin olympialaisissa 2014 hän sijoittui yhdistelmäkilpailussa kahdeksanneksi ja sprintissä 13:nneksi. Falunin MM-kilpailuissa 2015 hän sai hopeaa 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa. Lahden MM-kilpailuissa 2017 Diggins saavutti hopeaa vapaan hiihtotavan sprintissä ja pronssia perinteisen hiihtotavan parisprintissä. 30 kilometrin vapaan hiihtotavan yhteislähtökilpailussa hän oli viides. Pyeongchangin olympialaisissa 2018 hän voitti vapaan hiihtotavan parisprintissä kultaa Kikkan Randallin kanssa. Viestissä Yhdysvallat sijoittui viidenneksi Digginsin hiihtäessä neljännen osuuden. Hän sijoittui viidenneksi myös 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa ja 15 kilometrin yhdistelmäkilpailussa, kuudenneksi henkilökohtaisessa sprintissä sekä seitsemänneksi 30 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa.[1]
Seefeldin MM-kilpailuissa 2019 Diggins sijoittui vapaan hiihtotavan 30 kilometrillä neljänneksi ja sprintissä kahdeksanneksi. Oberstdorfin MM-kilpailuissa 2021 hän oli 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa neljäs ja 15 kilometrin yhdistelmäkilpailussa viidestoista.[1]
Pekingin olympialaisissa 2022 Diggins saavutti hopeaa 30 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa ja pronssia vapaan hiihtotavan sprintissä. Lisäksi hän sijoittui yhdistelmäkilpailussa kuudenneksi ja 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa kahdeksanneksi. Planican MM-kilpailuissa 2023 Diggins saavutti kultaa 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa sekä pronssia vapaan hiihtotavan parisprintissä yhdessä Julia Kernin kanssa.[1]
Maailmancup
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maailmancupissa Diggins kilpaili ensimmäisen kerran helmikuussa 2011 Drammenin sprintissä. Maailmancupin pisteille hän pääsi ensimmäisen kerran 14. tammikuuta 2012 oltuaan 18:s Milanon sprintissä. Seuraavana päivänä hän hiihti parisprintissä Kikkan Randallin kanssa toiseksi. Hän voitti vapaan hiihtotavan parisprintin Randallin kanssa Quebecissä joulukuussa 2012. Henkilökohtaisissa kilpailuissa hän sijoittui kymmenen parhaan joukkoon ensimmäisen kerran oltuaan kuudes Moskovan vapaan sprintissä helmikuussa 2012.[1]
Diggins saavutti ensimmäisen maailmancupin osakilpailuvoittonsa Toblachissa tammikuussa 2016 Tour de Skihin kuuluneessa 5 kilometrin vapaan kilpailussa.[2] Muutamaa viikkoa myöhemmin hän sijoittui kolmanneksi Nové Měston 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa. Lahden vapaan sprintissä hän oli samalla kaudella toinen. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän sijoittui kahdeksanneksi kaudella 2015–2016.[1]
Seuraavalla kaudella Diggins voitti Lillehammerin Nordic Opening -tapahtumassa 5 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailun. Tour de Skillä hän voitti jälleen Toblachin 5 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailun. Tour de Skin kokonaiskilpailussa hän sijoittui viidenneksi ja maailmancupin kokonaispisteissä kuudenneksi. Kaudella 2017–2018 hän oli Tour de Skin kokonaiskilpailussa kolmas ja voitti Seefeldin vapaan hiihtotavan 10 kilometrin yhteislähtökilpailun. Hän sijoittui Drammenin perinteisen hiihtotavan sprintissä kolmanneksi ja Oslon vapaan 30 kilometrin yhteislähdössä toiseksi. Maailmancupin finaalitapahtumassa Falunissa hän sijoittui toiseksi ja oli 10 kilometrin vapaan hiihtotavan takaa-ajokilpailun osuusajoissa nopein. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän oli toinen ja normaalimatkojen cupissa kolmas.[1]
Diggins oli kauden 2018–2019 Tour de Skillä Oberstdorfin 10 kilometrin vapaan hiihtotavan takaa-ajokilpailun osuusaikojen nopein. Tourin kokonaiskilpailussa hän sijoittui kuudenneksi. Helmikuussa hän voitti Cognen vapaan sprintin. Falunin 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa hän sijoittui kolmanneksi. Hän oli maailmancupin kokonaiskilpailussa kuudes. Kaudella 2019–2020 hän sijoittui Lillehammerin 15 kilometrin yhdistelmäkilpailussa toiseksi ja Davosin 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa kolmanneksi. Oberstdorfin perinteisen hiihtotavan sprintissä hän oli kolmas. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän sijoittui kuudenneksi.[1]
Tammikuussa 2021 Diggins sijoittui Tour de Skin avausosakilpailussa Val Müstairin sprintissä kolmanneksi. Myös seuraavan päivän perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailussa hän sijoittui kolmanneksi. Hän sijoittui kolmanneksi myös Val Müstairin vapaan hiihtotavan takaa-ajokilpailussa. Diggins voitti Toblachin kymmenen kilometrin vapaan hiihtotavan väliaikalähtökilpailun. Seuraavan päivän kymmenen kilometrin perinteisen hiihtotavan takaa-ajokilpailussa hän sijoittui kolmanneksi. Val di Fiemmen loppunousussa hän oli toinen ja voitti Tour de Ski:n kokonaiskilpailun. Falunissa hän voitti 10 kilometrin vapaan hiihtotavan väliaikalähtökilpailun. Ulricehamnissa hän sijoittui vapaan hiihtotavan sprintissä kolmanneksi. Hän voitti maailmancupin kokonaiskilpailun ja normaalimatkojen cupin sekä sijoittui sprintticupissa neljänneksi.[1]
Kaudella 2021–2022 Diggins sijoittui toiseksi Lillehammerin vapaan hiihtotavan sprintissä ja Davosin 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa. Diggins voitti Tour de Ski -kiertueen avausosakilpailun Lenzerheiden vapaan hiihtotavan sprintin ja Oberstdorfin 10 kilometrin vapaan hiihtotavan yhteislähtökilpailun. Falunin 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa hän sijoittui kolmanneksi. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän oli neljäs ja sprintticupissa toinen.[1]
Kaudella 2022-2023 Diggins voitti Lillehammerin 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailun. Davosin vapaan hiihtotavan sprintissä hän sijoittui toiseksi. Hän voitti Davosin 20 vapaan hiihtotavan väliaikalähtökilpailun. Les Roussesin 10 kilometrin vapaan hiihtotavan väliaikalähtökilpailussa hän sijoittui kolmanneksi. Toblachin vapaan hiihtotavan sprintissä hän sijoittui kolmanneksi. 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa hän sijoittui toiseksi. Hän oli Oslon 50 kilometrin vapaan hiihtotavan yhteislähtökilpailussa kolmas. Hän sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa ja normaalimatkojen cupissa toiseksi.[1]
Kaudella 2023–2024 Diggins sijoittui toiseksi Rukan 20 kilometrin vapaan hiihtotavan yhteislähtökilpailussa. Hän voitti Jällivaaran 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailun. Hän voitti Östersundin 10 kilometrin vapaan hiihtotavan väliaikalähtökilpailun. Hän sijoittui toiseksi Trondheimin 20 kilometrin yhdistelmäkilpailussa. Tour de Skillä hän voitti Toblachissa 20 kilometrin vapaan hiihtotavan takaa-ajokilpailun ja sijoittui kolmanneksi 10 perinteisen hiihtotavan väliaikalähtökilpailussa. Davosissa hän sijoittui kolmanneksi vapaan hiihtotavan sprintissä ja 20 kilometrin perinteisen hiihtotavan takaa-ajokilpailussa.[1] Hän voitti Tour de Skin kokonaiskilpailun runsaan puolen minuutin erolla Heidi Wengiin[3]. Hän voitti Gomsin 20 kilometrin vapaan hiihtotavan yhteislähtökilpailun. Hän voitti Canmoren 15 kilometrin vapaan hiihtotavan yhteislähtökilpailun. Hän sijoittui kolmanneksi Minneapolisin 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa. Hän voitti Falunin 20 kilometrin vapaan hiihtotavan yhteislähtökilpailun. Hän voitti maailmancupin kokonaiskilpailun ja normaalimatkojen cupin sekä sijoittui sprintticupissa viidenneksi.[1]
Kaudella 2024–2025 Diggins voitti Rukan 20 kilometrin vapaan hiihtotavan yhteislähtökilpailun. Hän sijoittui kolmanneksi Lillehammerin 20 kilometrin yhdistelmäkilpailussa.[1]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Diggins kihlautui yhdysvaltalaisen ex-jääkiekkoilijan Wade Polawskin kanssa huhtikuussa 2020.[4]
Kuvasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Diggins juhlii Seefeldin vapaan hiihtotavan 10 kilometrin yhteislähtökilpailun voittoa tammikuussa 2018. Hänen takanaan maaliin saapuu norjalainen Heidi Weng. -
Diggins vuoden 2011 MM-kilpailuissa Holmenkollenilla. -
Diggins maailmancupin Quebecin osakilpailussa vuonna 2012. -
Diggins (etualalla) Lahden MM-kilpailuissa 2017.
.jpg)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Jessie Diggins Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
- ↑ Sensaatio Tourilla: Yllättäjä päihitti norjalaistähdet mtv.fi. 8.1.2016. Viitattu 8.1.2016.[vanhentunut linkki]
- ↑ FIS TOUR DE SKI (FIS) Women's Overall Standings fis-ski.com Viitattu = 8.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Hiihdon supertähti kihlasi ex-kiekkoilijan – pari esittelee tuoretta sormusta somessa www.iltalehti.fi. Viitattu 13.4.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
2005: |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
