Jesse Livermore
| Jesse Livermore | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. heinäkuuta 1877 Shrewsbury, Massachusetts, Yhdysvallat |
| Kuollut | 28. marraskuuta 1940 (63 vuotta) New York City |
Jesse Lauriston Livermore (26. heinäkuuta 1877 Shrewsbury, Massachusetts, Yhdysvallat – 28. marraskuuta 1940 New York City) oli yhdysvaltalainen pörssikeinottelija tai "treidaaja", joka oli hetken 20- ja 30-lukujen taitteessa maailman rikkaimpia miehiä. Hänen monimutkaiset teoriansa markkinoiden käännekohdista edustivat varhaista teknistä analyysia. Livermore on tarunhohtoinen hahmo Wall Streetin historiassa.[1][2][3][4][5]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Köyhässä maanviljelijäperheessä varttunut Livermore kävi vain peruskoulun, mutta osoitti jo lapsena suurta matemaattista lahjakkuutta. Hän meni 14-vuotiaana juoksupojan töihin Paine Webber & Co -pankkiin Bostonissa. Ensimmäiset huomattavat markkinaspekulontinsa hän teki 15-vuotiaana ja 16-vuotiaana hän aloitti itsenäisen kaupankäynnin. 20-vuotiaana hän siirtyi Bostonista New York Cityyn.[4][2][1][3]
Vuonna 1906 Livermore myi Union Pacific Railroad -rautatieyhtiön osakkeita lyhyeksi ja tienasi 300 000 dollaria kaksi päivää myöhemmin, kun maanjäristys iski San Franciscoon. Markkinat romahtivat vuoden 1907 paniikin aikana, mutta Livermore osti, kun muut myivät ja tienasi näin ensimmäisen miljoonansa. Näistä rohkeista kaupoista hän sai lehdistössä lempinimen Boy Plunger.[4][2][1][3]
Vuonna 1915 Livermore kuitenkin teki konkurssin epäonnistuneiden puuvilla- ja vehnäspekulointien jälkeen, mutta onnistui palauttamaan varallisuutensa ja maksamaan velkansa ensimmäisen maailmansodan aikana tekemillään kaupoilla. Livermore käytti maailmanlaajuisia välittäjiä puuvillamarkkinoilla, ja hän omisti suurimman osan Yhdysvaltojen puuvillasta. Presidentti Woodrow Wilson kutsui Livermoren Valkoiseen taloon keskustelemaan tämän Yhdysvaltain kansantaloutta vaarantavasta puuvillakeinottelusta. Vuonna 1922 toimittaja Edwin Lefèvre julkaisi Livermoren haastatteluihin perustuneen muistelmateoksen Reminiscences of a Stock Operator, jota pidetään Wall Streetia käsittelevän kirjallisuuden klassikkona.[4][2][1][3]
Vuonna 1929 Livermore oli hyvässä asemassa osakemarkkinoilla, ja aloitti lyhyeksi myynnin. Näin tehdessään hän menetti lähes 250 000 dollaria, mutta hän kuitenkin jatkoi lyhyen position rakentamista, ja "Mustana tiistaina" 29. lokakuuta 1929 hän tienasi tiettävästi 100 miljoonaa dollaria lyhyeksi myynnillään. Hän sai tästä valtavan tuottoisasta keinottelusta lehdistössä lempinimen "Wall Streetin Suuri Karhu". Nykyrahassa Livermoren omaisuus oli nyt yli puolitoista miljardia dollaria. Livermore teki kuitenkin uudestaan konkurssin vuonna 1934. Konkurssin taustalla oli Yhdysvaltain arvopaperi- ja pörssikomission perustaminen, mikä vaikeutti aikaisemmin säätelemätöntä spekulointia.[4][2][1][3]
Livermore eli menestyksensä huipulla yltäkylläistä elämää ja omisti useita ylellisiä koteja, autoja ja veneitä, mutta hänen yksityiselämäänsä varjostivat epäonnistuneet avioliitot ja masennus. Hänen toinen vaimonsa Dorothy Wendt, Ziegfeld Follies -revyyesityksen tanssija, oli alkoholisti, joka vuonna 1935 ampui pariskunnan 16-vuotiaan pojan perheriidan jälkeen. Livermore teki itsemurhan hotellin vaatesäilössä marraskuussa 1940.[4][2][1][3][6]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- How to Trade Stocks (1940)[2]
- My Life in Wall Street and How I Made Three Fortunes in the Stock Market (1992)[2]
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f The Trading Career of Jesse Livermore – Notable Events 6.11.2022. Jesse-Livermore.com.
- ↑ a b c d e f g h Will Kenton: Who Was Jesse L. Livermore? 19.10.2022. Investopedia.
- ↑ a b c d e f Lucinda Shen: Why Wall Street traders are obsessed with Jesse Livermore 17.7.2015. Business Insider.
- ↑ a b c d e f Charles R. Morris: The Bear of Wall Street 10.8.2015. Wall Street Journal.
- ↑ Pörssikeinottelija Liwermore löytynyt. Helsingin Sanomat, 22.12.1933, nro 344, s. 12. Kansalliskirjasto. Viitattu 06.11.2022.
- ↑ Miljonäärirouva ampui juovuspäissään poikansa. Suomen Sosialidemokraatti, 08.12.1935, nro 334, s. 17. Kansalliskirjasto. Viitattu 06.11.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
