Jerusalem-syndrooma
Jerusalem-syndrooma on psykologinen oireyhtymä, jota esiintyy pääasiassa Jerusalemiin matkustavien turistien keskuudessa. Sairastunut kokee kaupunkiin tullessaan uskonnollisia tai mystisiä elämyksiä ja jopa ilmestyksiä, jotka saattavat toisinaan saada niin voimakkaita ilmaisumuotoja, että henkilö tarvitsee sairaala- tai psykiatrista hoitoa. Henkilö kokee Jerusalemin ensisijaisesti raamatullisena kaupunkina ja pyhänä, suorastaan taivaallisena paikkana, eikä näe sitä niinkään nykyaikaisena urbaanina kaupunkina. Oireyhtymään sairastunut voi esimerkiksi uskoa kaupungilla kävellessään olevansa Neitsyt Maria, Jeesus tai joku muu Raamatun henkilö.[1]
Jerusalemin psykiatrian ylilääkärin Jair Barellin mukaan oireyhtymästä kärsivät ihmiset voidaan jakaa kolmeen ryhmään:
- Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka olisivat jo ennen matkaa tarvinneet psykiatrista hoitoa. Joskus tähän ryhmään kuuluvat kokevat, että heillä on jokin uskonnollinen kutsumus. Eräs sairastunut uskoi tehtävänään olevan muslimien pyhien paikkojen hävittäminen, ja hän yrittikin sytyttää al-Aksa -moskeijan palamaan. Tuomioistuin lähetti henkilön syyntakeettomana kotimaahansa psykiatriseen sairaalaan.
- Toiseen ryhmään kuuluvat ne, joilla on ollut mielenterveysongelmia, mutta jotka eivät kuitenkaan ole vakavasti sairaita. Tällaisilla henkilöillä voi olla erikoisia päähänpiinttymiä, mutta usein he ovat matkalla jonkin ryhmän mukana, joka pystyy pitämään heidän mielentilansa vakaana.
- Kolmannen ryhmän muodostavat ihmiset, joilla ei ole ennen Jerusalemin-matkaa esiintynyt mitään mielenterveyden ongelmia, ja matkalla koettu kenties psykoottinenkin vaihe häviää itsestään heidän palattuaan kotiin.[1]
Kaksi kolmasosaa Jerusalem-syndromasta kärsivistä on ollut juutalaisia ja yksi kolmasosa kristittyjä.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Semy Kahan: Ikkuna Jerusalemiin, Kulttuuria, katuja, kulkijoita, s. 201–206, Kirjapaja 2004, ISBN 951-625-992-8
- ↑ Tieteen kuvalehti Historia 12/2013, s.23