Jeroen Dijsselbloem

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jeroen Dijsselbloem
Dijsselbloem vuonna 2015
Dijsselbloem vuonna 2015
Alankomaiden valtiovarainministeri
5.11.2012–26.10.2017
Pääministeri Mark Rutte
Edeltäjä Jan Kees de Jager
Seuraaja Wopke Hoekstra
Euroryhmän puheenjohtaja
21.1.2013–12.1.2018
Edeltäjä Jean-Claude Juncker
Seuraaja Mário Centeno
Henkilötiedot
Syntynyt29. maaliskuuta 1966 (ikä 58)
Eindhoven
Tiedot
Puolue Työväenpuolue

Jeroen René Victor Anton Dijsselbloem (s. 29. maaliskuuta 1966 Eindhoven)[1] on hollantilainen työväenpuolueen (holl. Partij van de Arbeid) poliitikko, joka toimi Mark Rutten toisen hallituksen valtiovarainministerinä vuosina 2012–2017 sekä euroryhmän puheenjohtajana 2013–2018.[2]

Dijsselbloemin aloittaessa euroryhmän johdossa tammikuussa 2013 alkoi kansainvälisen taantuman ja velkakriisin jälkeisellä euroalueella näkyä merkkejä talouden elpymisestä. Euroryhmä jatkoi Dijsselbloemin puheenjohtajakaudella kriisimaiden tukemista, joista moni pääsikin myöhemmin irtautumaan sovituista rahoitustukiohjelmista ja hankkimaan itsenäisesti rahoitusta markkinoilta.[2]

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dijsselbloemin vanhemmat olivat molemmat opettajia ja hänet kasvatettiin katoliseksi. Dijsselbloem kävi katolisen peruskoulun Son eu Breugelissa ja jatkoi koulunkäyntiään katolisessa toisen asteen oppilaitoksessa Eckartcollegessa vuosina 1978–1985.[3] Dijsselbloem opiskeli hollantilaisessa Wageningenin yliopistossa vuosina 1985–1991 ja suoritti maatalousekonomian tutkinnon. Työväenpuolueeseen hän liittyi vuonna 1985. Myöhemmin Dijsselbloem opiskeli taloustieteitä Irlannissa University College Corkissa.[4][3][1]

Dijsselbloem on avoliitossa ja perheessä on kaksi lasta.[1]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittisen uransa Dijsselbloem aloitti työväenpuolueen europarlamenttiavustajana Brysselissä vuonna 1992. Hän työskenteli Haagissa ympäristö- ja maatalousasioiden asiantuntijana vuosina 1993–1996 ja tämän jälkeen Alankomaiden maatalousministerin neuvonantajana vuosituhannen vaihteeseen saakka. Dijsselbloem oli myös kotikaupunkinsa Wageningenin kunnanvaltuuston jäsenenä vuosina 1994–1997. Alankomaiden edustajainhuoneessa hän istui vuodesta 2000 aina siihen asti kunnes tuli valituksi Mark Rutten hallituksen valtiovarainministeriksi.[1]

Rutten hallituksen valtiovarainministerinä Dijsselbloem aloitti marraskuussa 2012.[4] Alankomaiden hallitus päätti 1. helmikuuta 2013 ottaa haltuunsa maan suurimpiin kuuluvan pankin SNS Reaalin sen jälkeen, kun se ei ollut kyennyt löytämään itselleen ostajaa yksityiseltä sektorilta. SNS Reaal oli ollut pitkään ongelmissa suurien asuntoluottotappioiden kanssa. Kansallistaminen oli Dijsselbloemin mukaan välttämätöntä finanssijärjestelmän vakauden säilyttämiseksi.[5]

Työväenpuolue kärsi kovan vaalitappion vuoden 2017 vaaleissa, mutta Dijsselbloem itse säilytti paikkansa edustajainhuoneessa. Hän totesi työväenpuolueen joutuneen maksamaan talouskuripolitiikasta, jonka tarkoituksena oli palauttaa luottamus maan finanssikriisin jälkeiseen talouteen. Työväenpuolue ei ollut mukana vaalien jälkeen muodostetussa koalitiohallituksessa, mikä tarkoitti Dijsselbloemin luopumista valtiovarainministerin tehtävistä. Hän kertoi myös jättävänsä kotimaan politiikan ja luopuvansa paikastaan edustajainhuoneessa.[6]

Euroryhmän puheenjohtajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dijsselbloem EU-maiden valtiovarainministerien ECOFIN-kokouksessa syyskuussa 2017.

Dijsselbloem valittiin Jean-Claude Junckerin seuraajaksi euroryhmän toiseksi pysyväksi puheenjohtajaksi euroalueen valtiovarainministerien kokouksessa tammikuussa 2013. Hänet valittiin tehtävään äänin 16–1 Espanjan vastustaessa. Dijsselbloemin mukaan Espanjan valtiovarainministeri Luis de Guindos ei kertonut syytä päätökselleen, mutta lupasi työskennellä Dijsselbloemin kanssa ammattimaisesti.[7][8]

Uutena puheenjohtajana Dijsselbloem toivoi voivansa keskittyä enemmän pitkän tähtäimen politiikkaan eikä vain eurokriisin hoitoon. Hänen mukaansa euroalueen kriisimaiden budjettikuripolitiikka ja talouskasvu eivät olleet keskenään ristiriidassa.[8] Dijsselbloem piti erityisen tärkeänä Euroopan pankkiunionin luomista muun muassa euroalueen vakauden kannalta.[2]

Euroryhmä sopi Euroopan vakausmekanismin (EVM) puitteissa uusista rahoitustukijärjestelyistä Kyproksen kanssa 2013.[2] Dijsselbloem antoi maaliskuussa 2013 haastattelun jossa hän totesi, että Kyproksen pankkitukimalli tulisi toimimaan jatkossa pankkitukipäätösten pohjana. Kyproselle annettavan pankkituen ehtona oli, että pankki kerää itse osan tarvitsemastaan pääomasta. Tämä johti maassa yli 100 000 euron talletusten leikkaamiseen. Aiemmin euroalueella oltiin vakuuteltu, että Kypros on vain yksittäistapaus.[9] Dijsselbloemin puheet painoivat nopeasti markkinat laskuun. Euron kurssi heikkeni ja Espanjan sekä Italian lainakorot nousivat. Dijsselbloem joutuikin pian perumaan puheensa ja hänkin vakuutti Kyproksen olevan erikoistapaus.[10]

Syyskuussa 2013 Dijsselbloem arvioi euromaiden taloudessa näkyvän edistystä, mutta tyytyväinen kehitykseen ei voi vielä olla. Hän totesi myös Kyproksen edistyneen talouden tervehdyttämisohjelmansa toteutuksessa, mutta piti maan näkymiä yhä epävarmoina.[11] Kypros vei sovitun ohjelmansa päätökseen vuonna 2016 ja Kreikan puolestaan katsottiin samaan aikaan edistyneen ohjelmassaan. Dijsselbloemin aikana muista kriisimaista Irlanti, Espanja ja Portugali pääsivät irtautumaan ohjelmastaan ja hankkimaan rahoitusta markkinoilta.[2]

Dijsselbloemia kohtaan esitettiin erovaatimuksia maaliskuussa 2017, kun hän oli epäsuorasti vihjannut saksalaisen Frankfurter Allgemeine Zeitungin haastattelussa euroalueen kriisimaiden tuhlanneen rahansa ”viinaan ja naisiin”.[12]

Kevään 2017 parlamenttivaalien jälkeen maahan nimitettiin uusi hallitus, jossa työväenpuolue ei ollut mukana. Euroryhmä kuitenkin sopi lokakuussa 2017, että Dijsselbloem hoitaa puheenjohtajan tehtävää väliaikaisesti siihen asti kunnes uusi puheenjohtaja on valittu euroryhmän kokouksessa tammikuussa 2018.[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Members of Cabinet: Jeroen Dijsselbloem government.nl. Alankomaiden hallitus. Arkistoitu 9.6.2016. Viitattu 18.6.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Euroryhmän entinen puheenjohtaja Jeroen Dijsselbloem 4.3.2019. Euroopan unionin neuvosto. Viitattu 27.7.2019.[vanhentunut linkki]
  3. ↑ a b Ir. J.R.V.A. (Jeroen) Dijsselbloem parlement.com. Viitattu 17.6.2014. (hollanniksi)
  4. ↑ a b Harala, Samuli: Untuvikkoministeri punainen insinööri ja moraaliritari yle.fi. 21.1.2013. Yle Uutiset. Viitattu 17.6.2014.
  5. ↑ Jolly, David & Ewing, Jack: Dutch Government Takes Control of SNS Reaal dealbook.nytimes.com. 1.2.2013. The New York Times. Viitattu 18.6.2014. (englanniksi)
  6. ↑ a b Khan, Mehreen: Jeroen Dijsselbloem to leave Dutch politics ft.com. 11.10.2017. Financial Times. Viitattu 27.7.2019. (englanniksi)
  7. ↑ Kähkönen, Virve: Euromaiden uusi johtaja ei kelpaa Espanjalle hs.fi. 21.1.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 18.6.2014.
  8. ↑ a b Euroryhmän uusi vetäjä jatkaa uudistuksia ja säästöjä Taloussanomat. 22.1.2013. Viitattu 17.6.2014.
  9. ↑ Euroryhmältä jymy-yllätys: Kypros olikin vasta esimakua Taloussanomat. 25.3.2013. Viitattu 17.6.2014.
  10. ↑ Eurojohtajan täyskäännös: Kypros onkin erikoistapaus Taloussanomat. 25.3.2013. Viitattu 17.6.2014.
  11. ↑ Dijsselbloem: Taloudessa edistystä, tyytyväinen ei voi vielä olla Taloussanomat. 13.9.2013. Viitattu 17.6.2014.
  12. ↑ Ahtela, Kaija: Dijsselbloem suututti: Viina ja naiset -heitto oli liikaa Kauppalehti. 22.3.2017. Viitattu 27.7.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jeroen_Dijsselbloem&oldid=22584551”