Yehudi Menuhin
Yehudi Menuhin (22. huhtikuuta 1916 New York, Yhdysvallat – 12. maaliskuuta 1999 Berliini, Saksa) oli juutalaissyntyinen yhdysvaltalainen viulisti, alttoviulisti ja kapellimestari. Menuhin vietti suurimman osan urastaan Englannissa,[1] jossa hän sai kaksi kunniamerkkiä – OM (Order of Merit) ja KBE (Knight Commander) – ja myöhemmin vielä paronin arvon. Hänen opettajiaan olivat Louis Persinger, George Enescu ja Adolf Busch.
Menuhin esiintyi viulusolistina jo 7-vuotiaana San Franciscon sinfoniaorkesterin kanssa. New Yorkissa hän esiintyi 1926 ja Pariisissa 1927. Ensimmäisen maailmankiertueensa hän teki 1934. Hänen managerinsa vuodesta 1924 oli Philip Ehrman.[1]
Yehudi Menuhin esiintyi liittoutuneiden sotilaille toisen maailmansodan aikana ja matkusti yhdessä säveltäjä Benjamin Brittenin kanssa esiintymään Bergen-Belsenin keskitysleirin vangeille leirin vapauttamisen jälkeen huhtikuussa 1945. Vuonna 1947 hän palasi Saksaan esiintymään kapellimestari Wilhelm Furtwänglerin johdolla hyväntahdon eleenä ollen ensimmäinen holokaustin jälkeen Saksaan matkustanut juutalainen muusikko. Hänen varhainen menestyksensä perustui hyvin romanttisiin ja tonaalisesti rikkaisiin tulkintoihin. Toisen maailmansodan aikana hänellä oli merkittäviä fyysisiä ja taiteellisia vaikeuksia. Huolellinen harjoittelu yhdistettynä meditointiin ja joogaan auttoi voittamaan useimmat vaikeudet ja hän jatkoi esiintymistä hyvin korkeaan ikään asti tullen tunnetuksi erittäin syvällisistä ja pelkistetyistä tulkinnoistaan. Kun hän viimein alkoi levyttää, hänet tunnettiin tavasta harjoitella kappaleita tutkimalla fraaseja aina nuotti kerrallaan.
1952 Menuhin tutustui B. K. S. Iyengariin, vaikutusvaltaiseen joogiin. Menuhin antoi Iyengarille mahdollisuuden opettaa muun muassa Lontoossa, Sveitsissä ja Pariisissa. Tuolloin vielä monikaan länsimaalainen ei ollut kuullutkaan joogasta.
Vuonna 1962 Menuhin perusti Surreyhin, Englantiin nimeään kantavan koulun, Yehudi Menuhin Schoolin.[1] Samoihin aikoihin hän perusti myös Nueva School -koulun Hillsborough'on, Kaliforniaan. Vuonna 1965 hän sai kunniaritarin arvon.
Vuosina 1967, 1968 ja 1977 hän levytti intialaistyylistä musiikkia sitaristi Ravi Shankarin kanssa[2] ja 1980-luvulla jazzia Stéphane Grappellin kanssa. 1985 hän sai Britannian kansalaisuuden ja sen myötä täyden ritarin arvon. 1993 hänelle myönnettiin Surreyn kreivikunnan Stoke D'Abernonin paronin arvo. Lordi Menuhin kuoli Berliinissä lyhyen sairauden jälkeen keuhkokuumeen tuomiin komplikaatioihin.
Hänen kuuluisimpia oppilaitaan ovat viulisti Nigel Kennedy ja unkarilainen alttoviulisti Csaba Erdélyi. Kuuluisin Menuhinin viuluista on epäilemättä 1742 valmistunut Guarneri del Gesù, niin kutsuttu "Lord Wilton". 1990 hän sai arvostetun Glenn Gould -palkinnon tunnustuksena elämäntyöstään.
Pian Menuhinin kuoleman jälkeen Britannian kuninkaallinen musiikkiakatemia (Royal Academy of Music) sai haltuunsa Yehudi Menuhinin arkiston. Se on yksi arvokkaimmista ja kattavimmista yhden muusikon keräämistä kokoelmista.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ylen Elävä arkisto – Yehudi Menuhinin haastattelu
- Yehudi Menuhin, meidän aikamme suurin musikaalinen ilmestys, Kansan kuvalehti, 03.03.1934, nro 9, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
