Jehan Alain
Jehan[1] Ariste Alain (3. helmikuuta 1911 Saint-Germain-en-Laye – 20. kesäkuuta 1940) oli ranskalainen säveltäjä ja urkuri.
Hän aloitti urkujensoiton opiskelun isänsä johdolla. Hän opiskeli myös pianonsoittoa Augustin Piersonin johdolla. Vuosina 1927–1939 Alain opiskeli Pariisin konservatoriossa. Häntä opetti muun muassa Paul Dukas. Alain sai surmansa toisessa maailmansodassa vuonna 1940.
Alain tunnetaan parhaiten urkusävellyksistään, mutta hän sävelsi myös requiemin, lauluja ja pianomusiikkia. Hänen tunnetuimpia sävellyksiään ovat Le jardin suspendu, Litanies sekä Trois danses uruille.
Jehan Alain oli Ranskan tunnetuimpiin nykyurkureihin kuuluneen Marie-Claire Alainin veli.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jehan Alain syntyi Pariisin liepeillä Saint-Germain-en-Layessa musiikkia ja taiteita harrastavaan perheeseen. Isä Albert Alain oli urkuri ja kirkkomusiikin säveltäjä. Jehanin ohella kaikista perheen lapsista (Olivier, Marie-Odile ja Marie-Claire) tuli muusikoita.[2]
13-vuotiaana Jehan alkoi toimia isänsä sijaisena kotikirkon urkujen soittajana. Isänsä ohella häntä opettivat Pariisin konservatoriossa André Bloch, Georges Caussade, Paul Dukas, Roger Ducasse ja Marcel Dupré. Nuori Alain menestyi erinomaisesti niin soinnutuksessa, kontrapunktissa, urkujensoitossa kuin improvisaatiossakin.[2]
Alainin sävellys Suite pour orgue voitti Les Amis de l’Orgue (Urkujen ystävät) -yhdistyksen sävellyskilpailun vuonna 1936. Samana vuonna hän ryhtyi Saint-Nicolas-kirkon urkuriksi Maisons-Laffittessa, minkä lisäksi hän soitti urkuja myös pariisilaisessa synagoogassa.[2]
Vuonna 1939 Alain joutui sotapalvelukseen ja kaatui taistelussa 20.6.1940. Lyhyen elämänsä aikana Alain loi yli 140 teosta: piano-, urku- ja vokaaliteoksia sekä kamari- ja orkesterimusiikkia. Tämän lisäksi monilahjakas Alain teki piirroksia, karikatyyrejä ja aforismeja.[2]
Alain toi ensimmäisenä romanttis-impressionistiselle pohjalle rakentuneeseen urkumusiikkiin itämaisia ja muita eksoottisia vaikutteita. Hän oli uranuurtaja myös etsiessään uruista uudenlaisia rekisteröintejä eli äänenvärejä.[2]
Hänen tärkeimpinä laajoina urkusävellyksinään pidetään teoksia Trois Danses ja Suite. Pienimuotoinen Litanies taas on yksi maailman suosituimmista urkukappaleista.[2]
Urkusävellyksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Trois Danses (1937–1940)
- Suite (1934–1936)
- Trois pièces:
- Variations sur un thème de Clément Jannequin (1937)
- Le Jardin suspendu (1934)
- Litanies (1937)
- Deux Fantaisies (1933, 1936)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ lausutaan kuten Jean
- ↑ a b c d e f g Markku Mäkinen: Jehan Alain Urkuprojekti. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 2.7.2013.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- http://www.jehanalain.com
- Heikki Poroila: Yhtenäistetty Jehan Alain. (Yhtenäistettyjen nimekkeiden ohjeluettelo) Määritä julkaisija! ISBN:978-952-5363-29-6 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 13.5.2021).
