Jeestiläiset
"Jeestiläiset" (viroksi jeestlased, jeestlane, venäjäksi естонцы ("jestontsi")) oli loukkaava nimitys etnisille virolaisille jotka oli tuotu Venäjältä Viroon toisen maailmansodan jälkeen täyttämään Neuvosto-Viron poliittiset virat Moskovalle uskollisilla poliitikoilla. Vaikka he olivat etnisesti virolaisia, he olivat kasvaneet venäläisessä ja neuvostoliittolaisessa ympäristössä, mistä johtuen monien heistä äidinkieli oli venäjä (etninen viron kieli oli heille toinen kieli),[2] mistä johtuen he äänsivät vironkielisiä tekstejä joita heidän piti lukea puheissaan venäläisittäin.
Termi "jeestiläiset" viittaa pilkkaavasti näiden henkilöiden vahvaan venäläiseen aksenttiin ja heidän huonoon viron kielen taitoonsa. Selvitäkseen tästä he lukivat kaikki puheensa paperista, ja äänsivät vironkielisen sanan eestlased ("virolaiset") muodossa jeestlased, mistä nimitys tulee. Tämä ja heidän venäläinen aksenttinsa oli niin huomattava että jotkut korkea-arvoiset poliitikot, kuten Karl Vaino, välttelivät pitämästä puheita viroksi.lähde?
Vaikka jotkut heistä yrittivät sopeutua virolaiseen yhteiskuntaan, kuten Ivan Kebin, joka muutti nimensä Johannes Käbiniksi ja paransi huomattavasti viron kielen taitoaan, monet heistä pysyivät kulttuurillisesti ja kielellisesti venäläisinä.[3]
Aksentti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kyseisten poliitikkojen venäläinen ääntämys sai heidät ääntämään sanan alussa olevan vokaalin "e" muodossa "je", ääntäen esimerkiksi sanat Eesti, eestlane, eestlased muodossa Jeesti, jeestlane, jeestlased. Tämä tapahtui myös muiden vokaalilla "e" alkavien sanojen kohdalla, koska latinalainen iso kirjain "E" näyttää kyrilliseltä kirjaimelta "Е", joka venäjäksi äännetään "je", kun taas kyrillinen iso kirjain "Э" äännetään "e", joten oikea venäläinen termi virolaisille on "эстонцы".
Puolueiden kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuten Mart Laar kirjoitti, Viron kommunistisen puolueen (EKP) jäsenistä vuonna 1946 52% oli venäläisiä, 27% kantavirolaisia ja 21% "jeestiläisiä". Moskova ei luottanut paikallisiin kommunisteihin (joista monet olivat niin kutsuttuja "kesäkuun kommunisteja" jotka kääntyivät kommunismiin Neuvostoliiton vuonna 1940 järjestämän kesäkuun vallankaappauksen myötä); ja vuonna 1952 EKP:n kärkikaarti muodostui pelkästään venäläisistä ja "jeestiläisistä".[2] Syy tähän oli epäilys että monilla paikallisilla kommunisteilla, jotka olivat syntyneet itsenäisessä Virossa, voisi olla vielä hitunen nationalismia jäljellä.[1] "Suojasään" aikana etnisten virolaisten lukumäärä EKP:ssa kasvoi hiljalleen, etenkin rivijäsenissä, mutta vielä vuonna 1966 EKP:n keskuskomiteassa oli vain 27% kantavirolaisia.[3]
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Eesti Päevaleht = Estniska Dagbladet 4. elokuuta 1979, s. 2 "SUUND"
- ↑ a b "War in the woods: Estonia's struggle for survival, 1944-1956", Mart Laar 1992, ss. 40, 41, Virhe: Virheellinen ISBN.
- ↑ a b Romuald J. Misiunas, Rein Taagepera 1993: "The Baltic States, years of independence, 1940-1990", s. 149, ISBN 0520082281.