Jean Théodore Delacour

Jean Théodore Delacour vuonna 1957.

Jean Théodore Delacour (26. syyskuuta 1890 Pariisi – 5. marraskuuta 1985 Los Angeles) oli ranskalainen lintutieteilijä.

Elämäkerta

Delacour syntyi varakkaaseen pariisilaisperheeseen. Hän kasvoi perheen tilalla Picardyssa, jossa hän kiinnostui linnuista. Hänen ollessaan vielä alle 10-vuotias rakennutti isä hänelle useita aviaarioita. Delacourin kehitys lintutieteilijäksi on tavallisuudesta poikkeava sikäli, että hän ei kerännyt linnunnahkoja eikä tehnyt varsinaista maastotutkimusta, vaan hän keräsi ja hoiti eläviä harvinaisia lintuja. Hän menestyi hyvin koulussa ja väitteli biologian tohtoriksi Lillen yliopistossa (Université Lille Nord de France). Ensimmäisessä maailmansodassa hän palveli Ranskan armeijassa. Sodassa tuhoutui kotitila. Hän muutti Normandiaan Chateau Clèresiin ja perusti sinne uuden eläintarhan, jonka hän lahjoitti luonnonhistorialliselle museolle (Museum National d'Histoire Naturelle) vuonna 1967. Eläintarha oli aikanaan maailman hienoin yksityinen eläintarha, ja Delacour hankki sinne erityisesti lintuja, joita oli enimmillään 3 000 yksilöä 500:sta lajista.

Vuonna 1920 Delacour perusti L'Oiseaux-nimisen ('Linnut') lintutieteellisen lehden, jonka toimittaja hän oli Toisen maailmansodan alkamiseen saakka. 1938 hän toimi Rouenissa pidetyn Kansainvälisen lintutieteen kongressin sihteerinä.

Delacour matkusteli laajalti, erityisesti Indokiinassa ja Vietnamissa. Hän julkaisi yhdessä Pierre Jabouillen kanssa kirjan Indokiinan linnuista Les Oiseaux de l'Indochine Francaise (1931). He keräsivät Indokiinasta kaikkiaan 30 000 lintua ja 8 000 nisäkästä, jotka on sijoitettu eri museoihin. Delacour kävi myös muun muassa Venezuelassa, Guyanassa ja Madagaskarilla.

Delacourin Clèresin tilansa paloi helmikuussa 1939 ja sitten syttyi sota. Hän pakeni Yhdysvaltoihin joulukuussa 1940 ja suhteidensa avulla sai elämänsä ensimmäisen työpaikan New Yorkissa Bronxin eläintarhassa, missä hän työskenteli teknisenä neuvonantajana, ja lintujen systematiikan parissa American Museum of Natural Historyssa. Hän järjesti ja luokitteli museon suuret eurooppalaiset lintukokoelmat. Vuonna 1952 hänestä tuli losangelesilaisen museon (County Museum of History, Science and Art) johtaja. Hän jäi eläkkeelle 1960, jonka jälkeen hän vietti kesäkaudet tilallaan Clèresissä, jonka hän oli kunnostanut lähes entiseen loistoonsa, ja talvikaudet Yhdysvalloissa, enimmäkseen Los Angelesissa.

Delacour oli Kansainvälisen lintujensuojeluneuvoston (ICBP) perustajia ja toimi neuvoston puheenjohtajana useita vuosia. 1977 hänelle myönnettiin American Ornithologists' Unionin Elliott Couesmitali. Hän ei koskaan mennyt naimisiin, mutta huolehti äidistään koko tämän 94-vuotisen elämän ajan.

Delacour nimesi lukuisia uusia lintulajeja ja -alalajeja, osan yhdessä Jabouilletin kanssa, muun muassa vietnaminvihervarpusen (Carduelis monguilloti), oranssiniskapyyn (Arborophila davidi) ja laosintiheikkötimalin (Macronous kelleyi).

Teoksia

• Les Oiseaux de L'Indochine Française (4 osaa) (1931)
• Birds of the Philippines, yhdessä Ernst Mayrin kanssa (1945)
• Birds of Malaysia (1947)
• The Pheasants of the World (1951)
• The Waterfowl of the World (4 osaa) (1951–1964)
• Wild Pigeons and Doves (1959)
• The Living Air: The Memoirs of an Ornithologist (muistelmat) (1966)
• Curassows and Related Birds, yhdessä Dean Amadonin kanssa (1973).

Lähteet

• Muistokirjoitus (Ernst Mayr, The Auk 103.) (Arkistoitu – Internet Archive)