Jean Ping
Jean Ping (s. 24. marraskuuta 1942 Omboué, Ranskan Keski-Afrikka) on gabonilainen poliitikko ja diplomaatti, joka on toiminut Gabonin ulkoministerinä vuodesta 1999 alkaen. Hän toimi myös Yhdistyneiden kansakuntien (YK) 59. yleiskokouksen puheenjohtajana 2004.
Ping syntyi Omboué,ssa lähellä Fernan Vazin laguunia Port-Gentilistä etelään.[1] Jean Pingin isä oli kiinalaissyntyinen Cheng Zhiping joka tunnettiin gabonilaisten keskuudessa nimellä Wang Ping joka oli alun perin kotoisin Wenzhouista, Zhejiangin maakunnasta Kiinasta josta hän oli muutanut 1920-luvulla Ranskaan jossa hän oli työskentellyt Peugeot'n polkupyörätehtaalla josta hän myöhemmin sai metsänhoitajan paikan Gabonista. Cheng meni naimisiin gabonillaisen Germaine Aninan kanssa joka oli heimopäällikön tytär Kongosta ,[1] joka lähetti tämän opiskelemaan Ranskaan stipdentillä joka oli Gabonin hallituksen rahoittama.
Ping aloitti uransa Yhdistyneiden kansakuntien parissa 1972 siviilitarkkailijana ulkosuhteiden ja yhteistyön alalla UNESCOssa. Vuosina 1978–1984 hän oli Gabonin pysyvä edustaja UNESCOssa.
Diplomaattisen ja poliittisen kokemuksensa ansiosta Ping päätyi 1984 Gabonin presidentin neuvonantajaksi, jona oli vuoteen 1990 saakka. Tuona vuonna hänet nimitettiin informaatioministeriksi, jossa hän oli vastuussa liikenne-, viestintä- ja matkailuasioista. Virkaan kuului myös hallituksen tiedonantajana toimiminen. Siitä pitäen hän on ollut ministerinä keskeytyksettä jo lähes kahden vuosikymmenen ajan. Ensimmäisen ministeriytensä jälkeen hän oli useissa eri ministerinviroissa, muiden muassa energia- ja teollisuusministerinä sekä talous- ja valtiovarainministerin sijaisena. Lopulta hän oli kaavoitus- ja ympäristöministeri. Tätä virkaa hän piti hallussaan vuoteen 1999 saakka, jolloin hänet nimitettiin ”valtioministeriksi” (Ministre d’État) sekä ulkoasiain-, frankofonia-asioiden ja kansainvälisen yhteistyön ministeriksi.
Ping on johtanut useita kertoja maansa delegaatiota YK:n yleiskokouksessa, samoin kuin monissa muissa kansainvälisissä järjestöissä, kuten UNESCOssa, Maailmanpankissa ja Afrikan unionissa. Hän toimi öljyntuottajamaiden järjestön OPECin konferenssin puheenjohtajana 1993. Yhdistyneiden kansakuntien 59. yleiskokousta hän johti 14. syyskuuta 2004 – 11. syyskuuta 2005.
Jean Pingin kiinalaista syntyperää on pidetty esteenä hänen mahdollisuuksilleen nousta presidentiksi maata vuodesta 1967 hallinneen Omar Bongo Ondimban jälkeen.[2] Hän kuuluu kuitenkin Gabonin vaikutusvaltaisimpiin henkilöihin ja on itsevaltaisen presidentti Bongon lähimpiä tukijoita. Hän oli pitkään suhteessa tämän tyttären Pascaline Bongo Ondimban kanssa, joka oli 1990-luvun alkupuoliskolla hänkin Gabonin ulkoministeri. Pascaline Bongo on useiden öljyalan yritysten johtokunnissa ja hänen nykyinen puolisonsa on maan öljyministeri Paul Toungui.
Koulutukseltaan Ping on taloustieteen tohtori Pariisin I yliopistosta (Sorbonne). Hän on lisäksi saanut kunniatohtorin arvon Kiinan diplomatian instituutista ja Moskovan Venäjän tiedeakatemian Afrikan tutkimuksen instituutista.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b https://qz.com/africa/769080/a-half-chinese-diplomat-could-be-the-next-president-of-gabon-2/, Les Idées Net -: A half-Chinese diplomat could be the next president of Gabon qz.com. Viitattu 6.9.2018.
- ↑ Gabon risk: Political stability risk
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jean Ping Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
