Jatagan

Jataganeja Topkapin palatsin museossa.

Jatagan (turk. yatağan) on turkkilainen sapelityyppi, jota käytettiin osmanien valtakunnan aikana 1500-luvun puolivälistä 1800-luvun loppuun.

Tyypillisen jataganin terä on 60-80 cm pitkä, yksipuolinen ja kaartuu selvästi eteenpäin. Teräpuoli on karkaistu kovaksi, mutta tylsä selkäpuoli on yleensä pehmeämpi. Kahva koostuu kahdesta vastakkaisesta levystä, jotka on kiinnitetty ruodon läpi. Kahvan pää on leveä ja muistuttaa muodoltaan korvaa. Kahvalevyjen välinen rako on yleensä täytetty koristellulla metallinauhalla. Terän ja kahvan välissä olevassa helassa ei tavallisesti ole suojaa tai väistintä. Kahvalevyt on yleensä valmistettu luusta, norsunluusta, sarvesta tai hopeasta. Kahvan leveä korvamainen takaosa estää leikatessa veitsen putoamisen tai luistamisen.

Miekan rakenteessa oli alueellisia eroja. Esimerkiksi Balkanin alueen malleissa kahvan korvamainen peräosa oli suurempi ja kahvalevyt olivat tavallisesti valmistettu luusta tai norsunluusta, kun anatolialaisissa jataganeissa kahvan peräosa oli pienempi ja kahvalevyt valmistettu sarvesta tai hopeasta. Huotra valmistettiin puusta, kankaasta, nahasta ja metallista, ja se kiinnitettiin siihen liitetyn koukun avulla vyönä toimivaan kankaaseen.

Suurin osa jataganeista valmistettiin 1750-1860 välillä ja niitä käytettiin sekä paraatiaseina sekä taistelussa. Yleensä koristeellisimmat jataganit toimivat sotilaiden ja myös siviilien mukanaan kantamina statussymboleina.

Aiheesta muualla

• Turkish cultural foundation: Yatagan, The Turkish Sword