Jarmo Jääskeläinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jarmo Jääskeläinen
Henkilötiedot
Syntynyt2. elokuuta 1937
Viipuri
Kuollut2. tammikuuta 2022 (84 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Ammatti Dokumenttiohjaaja
ArvonimiProfessori
Puoliso Elzbieta Jääskeläinen
Lapset Kira Jääskeläinen
Muut tiedot
Aktiivisena 1967–2005
Merkittävät teoksetYlioppilaan kuolema
Messu isänmaan puolesta.
Tunnustukset Valtion tiedon­julkistamis­palkinto (1979)
Kirkon tiedon­välitys­palkinto (1981)

Jarmo Jääskeläinen (2. elokuuta 1937 Viipuri – 2. tammikuuta 2022 Helsinki) oli suomalainen toimittaja, dokumenttielokuvien tuottaja ja ohjaaja.[1][2] Hänet tunnettiin erityisesti Puola-aiheisista dokumenteistaan.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääskeläinen aloitti toimittajanuransa Lontoossa BBC:n suomenkielisessä toimituksessa, mistä hän siirtyi opiskelemaan elokuvantekoa Łódźin elokuvakorkeakouluun Puolaan vuonna 1965. Hän toimi Yleisradion Puolan-kirjeenvaihtajana vuodesta 1967. Palattuaan Suomeen Jääskeläinen toimi dokumenttielokuvien tuottajana ja kouluttajana. Hän perusti YLE TV2:n Dokumenttiprojektin ja vastasi sen toiminnasta 1990–1997.[2][3]

Jääskeläinen esitti Dokumenttiprojektissa paitsi suomalaisten myös ulkomaalaisten tekijöiden dokumentteja. Näin YLE:lle muodostui vankka maine dokumenttien esityspaikkana.[2]

Keskeisimmät työt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääskeläisen tuotannon ydintä ovat Puolassa tehdyt kriittiset dokumentit, kuten Ylioppilaan kuolema ja Messu isänmaan puolesta.[2]

Huomionosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääskeläinen sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 1979. DocPoint palkitsi hänet ensimmäisellä Apollo-palkinnolla elämäntyöstä vuonna 1996 ja Yleisradion Koulutusrahasto Koura Kriitikkopalkinnolla 1997. Kultainen Venla -elämäntyöpalkinnon hän sai vuonna 2011 ja professorin arvonimen vuonna 1998. Hän sai myös kunniamerkkejä Puolasta.[2][4]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääskeläinen oli naimisissa Elzbieta Jääskeläisen kanssa. Dokumentaristi Kira Jääskeläinen on heidän tyttärensä.[2]

Dokumenttielokuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Siellä missä satakieli lauloi 1–2. 1975
  • Antonius-maastamuuttaja. 1976
  • Ylioppilaan kuolema. 1977 (dokumentti 7. toukokuuta 1977 Krakovassa murhatusta puolalaisesta opiskelijasta Stanisław Pyjasista)
  • Kruunaus. 1979
  • Maailman paras paikka. 1979 (dokumentti kullankaivaja Heikki Pihlajamäestä)
  • Vankilan rajattu vapaus. 1982 (dokumentti Puolan sotatilasta 1980-luvun alussa)
  • Nälkäsairaus. 1983 (dokumentti Varsovan ghetosta 1940-luvun alussa)
  • Aulis Sallinen nylkee ahvenen. 1984
  • Messu isänmaan puolesta. 1985 (dokumentti lokakuussa 1984 murhatusta puolalaisesta papista, isä Jerzy Popiełuszkosta)
  • Eestiläinen juhla. 1985
  • Onni sinua seuratkoon – kokemuksia eräästä rakennemuutoksesta. 1987, 2003 (dokumentti Wärtsilä Meriteollisuuden lakkautetun Vuosaaren telakan viimeisistä toimintakuukausista 1987)
  • Lastauspaikka – Umschlagsplatz. 1987 (dokumentti Varsovan gheton tyhjentämisestä 1942 kun saksalaiset kuljettivat gheton juutalaiset Treblinkan keskitysleirille)
  • Sankarit ja marttyyrit. 1989 (dokumentti Etelä-Puolan pienestä kaupungista, Nowy Korczynista ja sen juutalaisista)
  • Pontikkapitäjä. 2005 (dokumentti Kiteen pontikkapitäjästä)
  • Voittajat ja voitetut. 2011 (dokumentti Gdańskin Lenin-telakan työläisistä 30 vuotta Solidaarisuus-ammattiliiton perustamisen jälkeen) [5]

Palkintoja ja tunnustuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verkkosivut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Rinta-Tassi, Minna: Dokumenttiohjaaja Jarmo Jääskeläinen on kuollut Yle Uutiset. 2.1.2022. Yleisradio (Yle). Viitattu 2.1.2022.
  2. ↑ a b c d e f Vehkalahti, Iikka – Mäkelä, Jarmo: Dokumenttielokuvat olivat tuottajan ja ohjaajan elämäntyö. Helsingin Sanomat, 5.1.2022, s. B 15. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.1.2022.
  3. ↑ Uimonen, Anu: DocPoint palkitsee Jarmo Jääskeläisen. Helsingin Sanomat, 30.12.2005. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 6.1.2022.
  4. ↑ Vuosikertomus 1997, s. 2. Yleisradio, 1998. Teoksen verkkoversio (PDF).
  5. ↑ Dokumenttiprojekti: Voittajat ja voitetut Yle Areena. 16.3.2011. Yleisradio (Yle). Viitattu 19.1.2022.
  6. ↑ Yleisradion vuosikirja 1979–1980, s. 96. Yleisradio, 1980. Teoksen verkkoversio (PDF).
  7. ↑ a b Ohjaaja ja tuottaja Jarmo Jääskeläinen on kuollut MTV Uutiset. 2.1.2022. Viitattu 5.1.2023.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jarmo_Jääskeläinen&oldid=22626531”