Jarl Lindblom

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jarl Lindblomin piirtämä S/Y Daphne.

Jarl Volter Lindblom (12. heinäkuuta 1902 Turku[1]9. tammikuuta 1985[2] Nauvo) oli suomalainen diplomi-insinööri ja laiva- ja venesuunnittelija.[3]

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jarl Lindblom syntyi vuonna 1902 Turussa. Lindblomin vanhemmat olivat merikapteeni Karl Volter Lindblom ja Augusta Matilda Lindblom. Jo lapsuudessaan Lindblom tutustui mereen ja laivoihin sekä äitinsä suvun kautta Crichton-Vulcanin telakalla ja Airiston pursiseurassa että isänsä suvun kautta Nauvossa.

Lindblom kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1922 Vasa svenska lyceumista. Tämän jälkeen hän opiskeli koneenrakennusta Teknillisessä korkeakoulussa ja valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1928.

Jo opiskeluaikoinaan Lindblom työskenteli piirtäjänä ja laivanrakentajana Crichton-Vulcanilla. Hän oli lahjakkaana pidetty työntekijä, joka oli syvästi kiinnostunut laivanrakennuksesta. Vuonna 1934 Lindblom voitti Svenska Kryssarklubben -seuran rakennuskilpailun. Tämä kilpailutyö rakennettiin myöhemmin Suomessa ja nimettiin Esmeraldaksi.

Vuonna 1935 Jarl Lindblom rakensi Daphne-nimisen pitkän matkan veneen Oskar Mustelinille. Tämä vene sai myöhemmin julkisuutta, kun sitä ohjasi Göran Schildt, joka kirjoitti lukuisia matkakirjoja. 1930-luvun puolivälissä Lindblom piirsi monta risteilijää Britannian markkinoille. Hänen mestariteoksensa oli toukokuussa 1939 vesille laskettu risteilyjahti Regina, jonka hän rakensi Henrik Ramsaylle.

Samaan aikaan Lindblom kehitti myös Kansainvälisen viiden metrin luokan (vitosen) Airistossa. Ensimmäinen näistä rakennettiin vuonna 1936 ja tämän jälkeen Lindblom piirsi monta tämän tyyppistä laivaa, muun muassa 14 identtistä vitosta Argentiinan laivastolle. 1940-luvun loppupuolella rakennettiin myös 14 Utö-risteilijää. Nämä eivät kuitenkaan vastanneet Lindblomin odotuksia ja hän ei täten ikinä hyväksynyt niitä omikseen.

Vuonna 1940 Jarl Lindblom lähetettiin Puolustusvoimien toimesta Yhdysvaltoihin opiskelemaan puulaivojen teollista rakentamista. Siellä hän työskenteli Higgins-telakoilla, missä tuotettiin sota-aluksia Yhdysvaltain laivastolle. Lindblom oppi myös paljon moottoritorpedoveneiden rakentamisesta, mistä olisi apua myöhemmin muun muassa Taisto-luokan rakentamisessa Turun Veneveistämöllä. Lindblomin Suomen merivoimille suunnittelemaan puurakenteisten moottoritorpedoveneiden T-luokkaan kuuluivat Tarmo, Taisto, Tyrsky, Tuima, Tuisku ja Tuuli sekä sodan jälkeen valmistuneet Taisto 7 ja Taisto 8. Moottoritorpedovene Tyrsky on näytteillä Forum Marinumissa Turussa.

Sodan jälkeen Lindblomin tehtävä SOTEVA:lta oli suunnitella Oy Laivateollisuus Ab:n telakka Turun Pansioon. Tämä telakka oli erilainen kuin aiemmat, koska se suunniteltiin puulaivojen sarjatuotantoon sopivaksi. Koska rakennusmateriaali oli puuta, rakennettiin isoja halleja, jotta rakennustyötä voitiin tehdä sisätiloissa. Laivateollisuuden telakalla rakennettiin muun muassa 46 sotakorvauskuunaria. 1960-luvulla Lindblom suunnitteli Nuoli-luokan moottoritykkiveneitä Pansion telakalla. Näihin hän sovelsi liimapuutekniikkaa, jonka oli oppinut Yhdysvalloissa.

Lindblom oli vuonna 1945 perustetun Oy Laivateollisuus Ab:n toiminnan keskeinen käynnistäjä, ja hän oli yrityksen tekninen johtaja 1945–1967.

  • Wahlqvist, Sirpa: Sydämellä rakennetut seililaivat: Sotakorvauskuunareiden rakentaminen ja rakentajat F.W. Hollming Oy:n telakalla Raumalla 1945–1952. Turun yliopisto, 2011. ISBN 978-951-29-4856-7
  • Ericsson, Henry M. (toim.): ”Jarl Lindblom”, Män med visioner. (Finlandssvenska tekniker, 5) Tekniska Föreningen i Finland, 2005. ISBN 952-91-9154-5 (ruotsiksi)
  1. Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1973, s. 364. Suomen teknillinen seura & Tekniska föreningen i Finland, Helsinki 1973.
  2. Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit 1991, s. 1456. Suomen teknillinen seura, Helsinki 1991.
  3. Ericsson, Henry: Lindblom, Jarl hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Leino, Pirkka – Saarinen, Jarmo: Parhaat veneet tehtiin Turun Veneveistämöllä: Åbo Båtvarf 1889–1954. Litorale, 2011. ISBN 978-952-5045-47-5.