Japaninkellukka
| Japaninkellukka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Suku: | Kellukat Geum |
| Laji: | macrophyllum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Geum macrophyllum |
|
| Katso myös | |
Japaninkellukka (Geum macrophyllum) on Itä-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa kasvava, monivuotinen keltakukkainen kasvi. Euroopassa lajia viljellään koristekasvina.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Japaninkellukka kasvaa 40–100 cm korkeaksi. Varsi on pehmeä- ja keltakarvainen. Lehdet ovat väriltään kirkkaanvihreitä. Maanrajassa olevat ruusukelehdet ovat pysyviä ja pitkäruotisia. Sivulehdykät ovat pieniä, erikokoisia ja pitkävälisiä, päätölehdykkä on hyvin iso, sahalaitainen ja muodoltaan herttamainen tai munuaismainen. Varsilehtien lapa on sormijakoinen tai -osainen ja 3–5-liuskainen. Lehden päätölehdykkä on paljon muita lehdyköitä suurempi. Lehtiruotien tyvellä olevat korvakkeet ovat suikeita tai tasasoukkia ja kaksiliuskaisia. Kirkkaankeltaiset kukat ovat noin 2 cm leveitä. Japaninkellukka kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Hedelmistö on muodoltaan pitkänomainen. Koukkukärkiset pähkylät leviävät takertumalla ihmisiin ja eläimiin.[1]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Japaninkellukka kasvaa luonnonvaraisena Koillis-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.[2] Suomessa japaninkellukkaa on tavattu villiintyneenä puutarhakarkulaisena harvakseltaan Oulun korkeudelle saakka. Eniten esiintymiä on pääkaupunkiseudulta.[3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa japaninkellukka esiintyy joskus viljelykarkulaisena tai -jäänteenä puutarhoissa, puistoissa, ojissa ja pientareilla.[1]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Japaninkellukkaa viljellään koristekasvina.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 250.
- ↑ Den virtuella floran: Amerikansk nejlikrot (ruotsiksi) Viitattu 15.12.2010.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Japaninkellukan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 15.12.2010.