Japanin korkein oikeus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Korkeimman oikeuden rakennus Tokiossa.

Japanin korkein oikeus (jap. 最高裁判所, Saikō-Saibansho) on Japanin tuomioistuinjärjestelmän korkein oikeusaste. Se sijaitsee Tokion Chiyodassa Hayabusachōn kaupunginosassa. Sillä on ylin valta tulkita Japanin perustuslakia ja muun muassa lakien perustuslaillisuutta.

Japanin korkein oikeus luotiin vuonna 1947 maan perustuslain 81. artiklan nojalla vuonna 1947, jonka mukaan sillä olisi rajaton valta arvioida minkä tahansa säädöksen perustuslaillisuutta. Vuonna 1948 oikeus selvensi tämän tarkoittavan samanlaista laillisuusvalvontaa (engl. judicial review) kuin mitä Yhdysvaltain korkein oikeus tekee, ja vuonna 1952 se rajoitti tämän vallan asioihin, joissa oli konkreettinen juttu.[1][2]

Oikeus koostuu päätuomarista ja 14 muusta tuomarista. Nykyinen päätuomari on Naoto Ōtani.

  1. Yasuhiro Okudaira: Forty Years of the Constitution and Its Various Influences: Japanese, American, and European. Law and Contemporary Problems, 1990, 53. vsk, nro 1, s. 17–49. doi:10.2307/1191824 ISSN 0023-9186 JSTOR:1191824 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 28.7.2021. (englanniksi)
  2. Masahito Tadano: The Role of the Judicial Branch in the Protection of Fundamental Rights in Japan. Yumiko Nakanishi: Contemporary Issues in Human Rights Law: Europe and Asia, 2015, s. 73–90. Springer. doi:10.1007/978-981-10-6129-5_4 (englanniksi)