Japanin kiinalaiset
| Japanin kiinalaiset | ||||
|---|---|---|---|---|
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||
| Kielet | kiina, japani | |||
| Uskonnot | buddhalaisuus, taoismi, kongfutselaisuus | |||
Japanin kiinalaiset ovat Japanissa asuvia kiinalaisia, joiden tausta on Taiwanissa tai Kiinan mannermaalla. Vuonna 2001 näiden maiden kansalaisia oli Japanissa yhteensä 381 225. Lukuun ei kuulu Japanin kansalaisuuden saaneet henkilöt.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäiset kiinalaiset Japanissa olivat lähinnä kiinalaisten hallitsijoiden sinne lähettämiä lähetystöjä. 500-luvulla Japanin hallitsijat pyrkivät edistämään buddhalaisuutta massaan ja tämän takia maahan muutti suuri joukko kiinalaisia ja korealaisia. Japanin yhdistyttyä Yamato-kaudella kiinalaisia oppineita, jotka asettuivat pääkaupunki Kioton alueelle. Tang-dynastian rappeutumisen myötä 800-luvulla tulijoiden määrä kuitenkin laski ja maahan jo tulleet sulautuivat japanilaiseen valtaväestöön.[1]
Myöhemmin Japaniin muuttaneet kiinalaiset olivat pikemminkin kauppiaita kuin oppineita. Ming- ja Qing-dynastioiden aikana kaupankäynti japanilaisten kanssa oli kielletty, mutta kiinalaiset ja japanilaiset merirosvot kävivät silti kauppaa. Tokugawa-shōgunaatin alkuaikoina Nagasakiin muodostui pieni kiinalaisten kauppiaiden yhteisö. Tokugawa-shōgunaatti alkoi rajoittaa kaupankäyntiä ulkomaiden kanssa vuodesta 1639 lähtien ja kiinalaisten oikeuksia asua Japanissa alettiin vähitellen rajoittaa. Vuonna 1688 kiinalaiset rajattiin ghettoon ja vapaa liikkuminen kaupungissa kiellettiin. Nämä rajoitukset poistuivat vasta 1800-luvulla.[1]
Vuonna 1858 Japani suostui avaamaan satamiaan länsimaiden kauppiaille. Vastaavaa sopimusta ei tehty Kiinan kanssa, mutta tämä ei estänyt kiinalaisia hyödyntämästä satamien avautumista. Kiinan–Japanin sodan puhjettua vuonna 1894 suuri osa kiinalaisista muutti kuitenkin takaisin Kiinaan. Japani voitti sodan ja liitti itseensä Taiwanin saaren. Sodan jälkeen Taiwanista ja jälleen Kiinan mannermaalta alkoi muuttaa siirtolaisia Japaniin, mikä käänsi kiinalaisten määrän nousuun. Suuren Kantōn maanjäristyksen jälkeen levisi huhu, jonka mukaan joku ulkomaalainen oli myrkyttänyt paikallisen kaivon. Väkijoukot vainosivat tästä syystä paikallisia kiinalaisia ja korealaisia. Maanjäristys myös tuhosi Jokohaman kiinalaiskaupunginosan.[1]
Toisen maailmansodan aikana Japanissa asui noin 20 000 kiinalaista. Sodan jälkeen vuonna 1948 määrä oli noussut 36 932:een. Heistä noin 40 prosenttia oli peräisin Taiwanista. Taiwanilaisten muutto maahan jatkui 1950-luvulta 1970-luvulle. Heitä tuli maahan opiskelijoina ja valmistuttuaan suuri osa jäi Japaniin töihin. Muutto Kiinasta sen sijaan vähentyi merkittävästi. Japani ei tunnustanut Kiinan kommunisteja vaan piti Taiwania hallinneita kansallismielisiä sen oikeina vallanpitäjinä. 1970-luvun alussa maassa asui noin 50 000 kiinalaista.[1]
Vuoteen 2001 mennessä kiinalaisten määrä oli moninkertaistunut lukuun 381 225. Tähän on vaikuttanut Japanin 1980-luvun talouskasvu ja siitä seurannut työvoiman puute. Lukuun kuuluu kuitenkin vain Kiinan tai Taiwanin kansalaisuuden omaavat henkilöt. Henkilöt jotka ovat jo saaneet Japanin kansalaisuuden eivät kuulu tähän lukuun. Lisäksi arvioiden mukaan Japanissa on noin 40 000 kiinalaistaustaista laitonta siirtolaista. Nykyisin lähes puolet maan kiinalaisista asuu Tokiossa tai sen metropolialueella. Myös Osakassa ja Kobessa on suurehkot kiinalaisyhteisöt.[1]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suurin osa Japanin kiinalaisista pystyy lukemaan ja kirjoittamaan sekä japania, että kiinaa. Nuorempi sukupolvi osaa puhua paremmin japania kuin kiinaa. Vanhemmat sukupolvet puhuvat kiinaa alueellisilla murteilla, kuten esimerkiksi kantoninkiinalla. Puhuessaan jotain muuta murretta puhuvien kiinalaisten kanssa, kieli vaihtuu useammin japaniksi kuin mandariinikiinaksi. Kiinaksi julkaistaan Japanissa vain muutamaa levikiltään pientä lehteä ja uutiset luetaankin pääasiassa japanilaisista lehdistä. Japanissa on viisi kiinalaista koulua, joissa opetus tapahtuu kiinaksi.[1]
Kristinusko kiellettiin Japanissa vuonna 1612 ja tehdäkseen selväksi oman uskonnollisen kantansa paikalliset kiinalaiset rakennuttivat useita buddhalaisia temppeleitä Nagasakissa. Myös Konfutselle rakennettiin temppeli vuonna 1647. Kyseinen rakennus vaurioitui toisessa maailmansodassa, mutta se jälleenrakennettiin vuonna 1967 ja 1980. Taolaiselle sodanjumala Guandille rakennettiin temppeli 1870-luvulla Jokohamaan. Sekin vaurioitui sodassa ja jälleenrakennettiin vuonna 1980.[1]