Januarius
Pyhä Januarius (ital. San Gennaro) oli Beneventon piispa, joka kuoli marttyyrinä Rooman keisari Diocletianuksen vainoissa noin vuonna 305. Hän on pyhimys, jonka juhlapäivä on ortodokseilla 21. huhtikuuta ja katolisilla 19. syyskuuta. Hän on Napolin kaupungin suojelupyhimys.
Manhattanin Little Italyssa New Yorkissa vietetään vuosittain syyskuussa San Gennaron eli Pyhän Januariuksen juhlaa, joka kestää yksitoista päivää.
Januariuksen pyhäinjäännöksiä säilytetään Napolissa.[1]
1700-luvulla perustettiin pyhimyksen mukaan nimetty Pyhän Januariuksen ritarikunta, joka on säilynyt tähän päivään.[2]
Veri-ihme
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Januarius tunnetaan "veri-ihmeestä", jossa hänen kuivuneen verensä väitetään kolmesti vuodessa[3] muuttuvan nestemäiseksi. Ensimmäinen säilynyt maininta ihmeestä on vasta 1300-luvulta. Kyseistä reliikkiä säilytetään umpinaisessa metallikehykseen kiinnitetyssä lasiampullissa, ja sitä hoitaa Napolin kardinaali, joka myös suorittaa palvelukset, joiden aikana nesteytyminen voidaan todeta. Nesteytymisen nopeus vaihtelee suuresti, se voi tapahtua melkein heti tai kestää jopa päiviä. Jos ilmiötä ei tapahdu, sitä pidetään huonona enteenä.[4]
Ilmiölle on tarjottu useita, myös uskonnosta riippumattomia, selityksiä. On esitetty, että kyseessä olisi tietyssä lämpötilassa nesteytyvä seos. Tällaisten seosten sulamislämpötila on kuitenkin vakio, ja nesteytymisseremonia on onnistuttu suorittaa vaihtelevissa lämpötiloissa eri vuodenaikoina.[5]
On myös arveltu, että lasiampullissa oleva seos olisi tiksotrooppinen eli muuttuisi juoksevaksi sitä liikuteltaessa. Seremonian aikana pyhäinjäännöstä liikutellaan toistuvasti. Kerrotaan myös, että aine olisi nesteytynyt muutamia kertoja, kun pyhäinjäännöksen sisältävää koteloa on liikuteltu korjaustöiden yhteydessä. Pyhäinjäännöksessä olevan seoksen näköinen tiksotrooppinen seos on kyetty valmistamaan 1300-luvulla saatavilla olevista aineista. Katolinen kirkko ei kuitenkaan ole suostunut luovuttamaan ampullissa olevaa ainetta analysoitavaksi.[5]
Katolinen kirkko on tutkinut ainetta vuosina 1902 ja 1989 spektroskooppikokein. Kokeiden tekijät ovat ilmoittaneet löytäneensä seoksesta hemoglobiinia. Tutkimuksissa käytettyjä menetelmiä, laitteita ja tulosten tulkintaa on kuitenkin arvosteltu.[5]