Jane Powell
| Jane Powell | |
|---|---|
 Jane Powell vuonna 1952 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Jane Powell, oikealta nimeltään Suzanne Lorraine Burce |
| Syntynyt | 1. huhtikuuta 1929 Portland, Oregon |
| Kuollut | 16. syyskuuta 2021 (92 vuotta) Wilton, Connecticut |
| Kansalaisuus | Yhdysvallat |
| Ammatti | näyttelijä, tanssija ja laulaja |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Jane Powell, oikealta nimeltään Suzanne Lorraine Burce (1. huhtikuuta 1929 Portland, Oregon – 16. syyskuuta 2021 Wilton, Connecticut[1]) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, tanssija ja laulaja.
Powell syntyi Portlandissa Oregonissa ja oli siellä jo nuorena varsin tunnettu laulaja. Hän oli kiertänyt toisen maailmansodan aikana Oregon Victory Girl -nimellä hankkimassa varoja myymällä sotaobligaatioita. Powell teki elokuvaensiesiintymisensä musikaalissa Song of the Open Road (1944). Powellista tuli nopeasti suosittu, ja hänen elokuviansa olivat 1940-luvulla muun muassa Delightfully Dangerous (1945) ja Tapaamme illalla (1948).[2]
Powellin ensimmäiset elokuvat olivat olleet melko samanlaisia nuorisomusikaaleja, mutta Stanley Donenin ohjaamassa vuoden 1951 elokuvassa Kuninkaalliset häät hän pääsi näyttelemään Fred Astairen rinnalle.[3] Powell ja Astaire näyttelivät elokuvassa sisarusparia, ja heillä oli yksi yhteinen tanssikohtaus.[2] Kuninkaallisten häiden jälkeen Powell teki joitakin musikaaleja, mutta vuonna 1954 hän teki jälleen yhteistyötä Donenin kanssa. Seitsemän veljeksen morsiamet on toinen hänen keskeisistä elokuvistansa.[2]
Powellilla oli vuonna 1954 Seitsemän veljesten morsiamien lisäksi roolit elokuvissa Athena ja Syvällä sydämessäni. Seuraavaa vuonna hän oli mukana elokuvissa Meripojat ankkurissa ja On the Town. Powellin laulama ”True Love” nousi vuonna 1956 Billboardin listan 15:ksi. Hän alkoi 1950-luvun lopulla turhautua samanlaisiin musikaalirooleihin.[3]
Powell siirtyi 1960-luvun aikana televisioon ja esiintyi useita kertoja muun muassa The Red Skelton Show’ssa ja muissa varieteenohjelmissa. Hän vieraili 1970- ja 1980-lukujen aikana muun muassa sarjoissa Lemmenlaiva ja Seikkailujen saari. Sarjassa Growing Pains Powellilla oli puolestaan sivurooli 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Hänen viimeinen televisioroolinsa oli vuonna 2002 sarjassa Kova laki: Erikoisyksikkö.[2]
Powell näytteli aktiivisesti myös teatterissa, ja vuonna 1973 hän esiintyi Broadwayllä näytelmässä Irene ja vuonna 2000 Off Broadwayllä Bill C. Davisin kirjoittamassa draamakomediassa Avow. Powell oli vuonna 2003 mukana Chicagossa esitetyssä Stephen Sondheimin musikaalissa Bounce. Hän esiintyi vuoden 2007 jälkeen epäsäännöllisesti myös orkesterin Pink Martini mukana.
Hänelle on omistettu tähti Hollywood Walk of Famella.
Powellin viides aviomies oli entisen lapsinäyttelijä Dick Moore.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Golden Age Hollywood Actress Jane Powell Dies at 92 People. 16.9.2021. Viitattu 17.9.2021.
- ↑ a b c d Greg Evans: Jane Powell Dies: Hollywood Golden Age Actress & ‘Royal Wedding’ Star Was 92 Deadline. 16.9.2021. Viitattu 17.9.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Carmel Dagan: Jane Powell, Spirited Star of Movie Musicals ‘Royal Wedding,’ ‘Seven Brides,’ Dies at 92 Variety. 16.9.2021. Variety Media, LLC. Viitattu 17.9.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jane Powell Wikimedia Commonsissa
