Jānis Čoke
Jānis Čoke (tunnettu Suomessa nimillä Jan Tšokke, Tshokke tai Tschokke; 24. syyskuuta 1878 Idus, Liivinmaan kuvernementti – 9. kesäkuuta 1910 Turku[1]) oli latvialainen bolševikki, joka on Suomessa tunnettu vuonna 1906 tehdystä Venäjän valtionpankin Helsingin konttorin ryöstöstä.
Teollisuustyöläisenä Riiassa työskennellyt Čoke liittyi vuonna 1902 Latvian sosialidemokraattiseen työväenpuolueeseen, jonka militanttiin siipeen hän kuului. Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen aikana hän perusti vallankumouksellisen Brašie-järjestön yhdessä kolmen veljensä kanssa. Vuosien 1905–1906 aikana ryhmä oli Riiassa osallisena muun muassa vankilakapinoissa ja iskuissa poliisia vastaan.[2]
Helmikuussa 1906 latvialainen vallankumouksellinen Jānis Luters kokosi 15 vallankumouksellisen ryhmän ja lähetti sen Čoken johdolla Suomeen, tarkoituksena ryöstää Venäjän valtionpankin konttori Helsingissä.[2] 26. helmikuuta tapahtuneen ryöstön ja sitä seuranneen pakomatkan aikana kuoli yhteensä viisi henkeä, joista Čoke surmasi kolme. Hän pakeni itse Tampereelle, jossa luovutti osa ryöstösaaliista venäläiselle vallankumoukselliselle Nikolai Bureninille. Čoke pidätettiin paikallisesta matkustajakodista, mutta poliisiasemalla hän onnistui vielä surmaamaan kaksi poliisia ja miehen, joka osallistui asemalle linnoittautuneen Čoken pidättämiseen.[3]
Heinäkuussa 1906 Tampereen raastuvanoikeus tuomitsi Čoken murhista kolmeen elinkautiseen.[4] Hän kuoli epäselvissä olosuhteissa Kakolan vankilassa vuonna 1910.[2] Kuolinsyyksi ilmoitettiin keuhkotauti.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Latvijas padomju enciklopēdija 2. Riika: Galvenā enciklopēdiju redakcija, 1987.
- ↑ a b c Topoliansky, Viktor: Фартовое дело 2009. Žurnalnyj zal. Viitattu 4.2.2017.
- ↑ Kokko, Heikki: Murhenäytelmä Tampereella Koskesta voimaa. Viitattu 31.3.2020.
- ↑ Domstolarna. Utslag i målet mot Jan Tschokke. Nya Pressen, 19.7.1906, nro 192, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.2.2017.
- ↑ Pikku uutisia. Jan Tshokke kuollut. Helsingin Sanomat, 16.6.1910, nro 135, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 4.2.2017.