Jamskovitsa
| Jamskovitsa Ямсковицы, Jamskovitsy |
|
|---|---|
  Jamskovitsa |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Alue | Leningradin alue |
| Piiri | Jaaman piiri |
| Kunta | Opolja |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kylä |
| Väkiluku (2017) | 87 |
Jamskovitsa[1] (ven. Ямско́вицы, Jamskovitsy) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Opoljan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee 2,5 kilometriä Opoljasta lounaaseen. Kylässä on 87 asukasta (vuonna 2017)[2].
Jamskovitsan länsipuolella on sijainnut muinainen kumpuhautaryhmä, joka ei ole säilynyt[3]. Kylä mainitaan ensimmäisen kerran Vatjan viidenneksen verokirjassa nimellä Jamskaja Ves. Sen 64 maatilaa olivat tuolloin jaamalaisten yhteisomistuksessa.[4]
Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Jamskovitsassa asui 386 venäläistä ja 36 savakkoa[5]. Venäläiset kuuluivat Opoljan ortodoksiseen[6] ja savakot Novasolkan luterilaiseen seurakuntaan[5]. Kyläläiset olivat 1860-luvulle saakka tilanomistajien maaorjia. Jamskovitsassa oli ortodoksinen tsasouna.[7]
1800-luvun lopussa Jamskovitsa kuului Opoljan volostiin. Vuonna 1899 kylässä oli 284 asukasta, joista 265 oli venäläisiä, 13 virolaisia ja 6 suomalaisia. Luterilaisia oli 17 henkeä. Jamskovitsan kyläkuntaan kuului myös lähellä sijainnut Juhkomon uudiskylä, joka oli suomalaisten asuttama.[8]
Venäjän vallankumouksen jälkeen Jamskovitsa muodosti kyläneuvoston, joka kuului Opoljan ja sitten Jastrebinon volosteihin. Vuonna 1924 se liitettiin Opoljan, vuonna 1928 Kuurlan (ven. Gurlevo) ja toisen maailmansodan jälkeen uudestaan Opoljan kyläneuvostoon. Kylässä oli 343 asukasta vuonna 1928 ja 234 vuonna 1958.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 78. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti msu.lenobl.ru. 2017. Viitattu 5.6.2020.
- ↑ Lapšin, V. A.: Arheologitšeskaja karta Leningradskoi oblasti. Tšast I: zapadnyje raiony, s. 103. Leningrad: LVVISU, 1990.
- ↑ Iz kakoi istoritšeskoi jamy vozniklo ima goroda Regionavtika. Viitattu 5.6.2020.
- ↑ a b von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 85. St.-Petersburg. Määritä julkaisija!
- ↑ Istoriko-statistitšeskije svedenija o Sankt-Peterburgskoi jeparhii. Vypusk 10 azbyka.ru. 1885. Viitattu 5.6.2020.
- ↑ Sankt-Peterburgskaja gubernija: Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda, s. 200. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet Ministerstva vnutrennih del, 1864. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 274–280. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Spravotšnik istorii administrativno-territorialnogo delenija Leningradskoi oblasti classif.spb.ru. Arkistoitu 9.2.2015. Viitattu 5.6.2020.