Jamil Mahuad
| Jamil Mahuad | |
|---|---|
 |
|
| Ecuadorin presidentti | |
|
1998-2000
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. heinäkuuta 1949 Loja |
| Ammatti | poliitikko, politiikan tutkija |
| Tiedot | |
| Puolue | Democracia Popular-Unión Demócrata Cristiana |
| Koulutus | oikeustieteen tohtori, MBA |
Jorge Jamil Mahuad Witt (s. 29. heinäkuuta 1949 Loja) on ecuadorilainen poliitikko. Hän oli maan presidentti 10. elokuuta 1998 lähtien, kunnes sotilaat pakottivat hänet eromaan viikon kestäneen mellakoinnin jälkeen 21. tammikuuta 2000.[1]
Mahuad on taustaltaan saksalais-libanonilainen. Hän valmistui tohtoriksi Pontificia Universidad Católica del Ecuadorista (PUCE) Quitosta vuonna 1979 ja suoritti vielä MBA:n John F. Kennedy School of Governmentissa Harvardin yliopistossa.[2]
Hän johti Democracia Popular-Unión Demócrata Cristiana -puoluetta ja toimi Quiton pormestarina (1992–) ennen presidentiksi valintaansa. Hän oli myös Osvaldo Hurtadon hallituksessa työministerinä ja pyrki presidentiksi aiemmin jo 1988, jolloin hän sai 11 % äänistä.[2]
Vuonna 1997 hän oli aktiivisesti mukana protesteissa, joissa vaadittiin Abdalá Bucaramin eroa. Hän oli myös juonimassa kongressin puhemiehen Fabián Alarcónin valintaa erotetun Bucaramin tilalle varapresidentti Rosalía Arteagan sijaan.
Vuonna 1998 Mahuad valittiin niukasti presidentiksi Álvaro Noboaa vastaan.
Mahuadin varhaisimpia toimia oli historiallinen rauhansopimus Perun kanssa 26. lokakuuta 1998, joka määritteli maiden välisen rajan. Ulkopolitiikassaan hän oli aktiivinen ja tapasi Alberto Fujimorin kuuteen kertaan kahden kuukauden aikana. Hän solmi marraskuussa 1999 sopimuksen, joka antoi Yhdysvalloille kymmenvuotisen oikeuden pitää sotilastukikohtaa Mantassa.
Mahuadin kauden aikana maa ajautui vakavaan pankkikriisiin, joka ajoi konkurssiin tusinan pankkeja. Niiden pelastamiseen käytettiin veronmaksajien rahoja. Lopulta puolet maan pankkisektorista oli valtion hallussa. Palkkojen maksu pysähtyi käytännössä kokonaan. Maaliskuussa 1999 hallitus ilmoitti päästävänsä maan valuutan sucren kellumaan ja se devalvoitui yli sata prosenttia päivässä, jonka jälkeen hallitus jäädytti pankkitileillä olevat määräaikaistalletukset ja puolet käyttötilien varoista. Lopulta omasta valuutasta luovuttiin kokonaan ja sucret vaihdettiin 9. tammikuuta 2000 dollareihin. Mahuadin kauden aikana kurssi oli pudonnut kurssista 4500:1 kurssiin 25000:1 sucrea/dollari runsaan vuoden kuluessa. Maan talouskriisi ajoi useat asukkaista siirtolaisiksi Espanjaan ja Italiaan.
Tammikuun lopulla alkuperäisväestön CONAIE valtasi Quiton kadut ja kongressitalon edustan. Heihin liittyi armeijan joukkoja. Ilmoitettiin kolmijäsenisen juntan perustamisesta, johon liittyivät intiaaneja edustaen Antonio Vargas, eversti Lucio Gutiérrez ja lakimies Carlos Solórzano Constantine. Viimein aamulla 22. tammikuuta Mahuad ilmoitti luovuttavansa presidentinviran varapresidentti Gustavo Noboalle.
Mahuad lähti maasta aluksi Fujimorin kutsusta Peruun ja myöhemmin Yhdysvaltoihin. Hän sai dosentin aseman Harvardin yliopistosta. Kesällä 2000 Mahuadia vastaan nostettiin syytteitä perustuslain rikkomisesta pankkitilien jäädytyksen ja valuutasta luopumisen vuoksi sekä laittomasta vaalirahoituksesta vuonna 1988.
Vuonna 2014 Mahuad tuomittiin poissaolevana 12 vuoden vankeuteen kavalluksesta.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jamil Mahuad Witt (Arkistoitu – Internet Archive), CIDOB
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Coup declared in Ecuador 22.1.2000. BBC. Viitattu 24.10.2013.
- ↑ a b Biografia cidob. 2001. Viitattu 22.12.2022. (espanja)
- ↑ Ex-Ecuador President Mahuad sentenced to 12 years in jail BBC.
| ||||||||||||||||||
