James Ward
| James Ward | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] Lontoo [1] |
| Kansalaisuus |
 Iso-Britannia |
| Tennispelaaja | |
| Pituus | 191 cm |
| Paino | 74 kg |
| Kätisyys | oikea |
| Ammattilaisena | – |
| Palkintorahat | 1 508 653 USD |
| Kaksinpeli | |
| Paras sijoitus | 89. (13.7.2015) |
| Voitot/tappiot | 25–60 |
| Grand Slam -turnauksissa | |
| Australian avoimet | 1. kierros (2012, 2015) |
| Ranskan avoimet | 1. kierros (2014) |
| Wimbledon | 3. kierros (2015) |
| Yhdysvaltain avoimet | 1. kierros (2015) |
| Nelinpeli | |
| Voitot/tappiot | 2–12 |
| Aiheesta muualla | |
| ITF | |
| ATP | |
James Ward (s. 9. helmikuuta 1987 Lontoo) on englantilainen tennispelaaja. Parhaimmillaan hän on ollut ATP-listan sijalla 89 heinäkuussa 2015.[2]
Grand Slam -turnauksen pääsarjassa Ward pelasi ensimmäisen kerran Wimbledonissa 2009, jossa hän hävisi ensimmäisellä kierroksella Fernando Verdascolle suoraan kolmessa erässä.[3]
Ward on voittanut urallaan kaksi ATP-haastajaturnausta.[4] Ensimmäinen voitto tuli Sarasotassa, Floridassa toukokuussa 2009, kun hän voitti loppuottelussa Carsten Ballin. Toisen turnausvoittonsa hän otti elokuussa 2011 voittamalla Vancouverin loppuottelussa Robby Gineprin.[3]
Tennisura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2009 Ward pelasi Britannian Davis Cup -karsinnoissa maanmiestään, Chris Eatonia vastaan epävirallisen kaikkien aikojen pisimmän ammattilaistennisottelun. Ottelu kesti kuusi tuntia ja 40 minuuttia. Eaton voitti ottelun lopulta 6–3, 6–7, 7–2, 2–6, 21–19.[5] Nykyään pisin ottelu on kuitenkin John Isnerin ja Nicolas Mahut'n välinen ottelu Wimbledonin tennisturnauksessa 2010, joka kesti 11 tuntia ja viisi minuuttia.
Vuonna 2010 Ward eteni puolivälieriin Eastbournen ATP-turnauksessa voitettuaan Feliciano Lópezin ja Rainer Schüttlerin. Puolivälierissä hän hävisi Aleksandr Dolgopoloville.[3] Kesäkuussa 2011 maailmanlistan sijalla 216 ollut Ward selviytyi puolivälieriin AEGON Championships -turnauksessa voitettuaan toisella kierroksella neljänneksi sijoitetun Stanislas Wawrinkan ja kolmannella kierroksella turnauksen hallitsevan mestarin, Sam Querreyn luvuin 3–6, 6–3, 6–4.[6] Puolivälierissä hän voitti maailmanlistan sijalla 54 olleen Adrian Mannarinon luvuin 6–2, 6–7(14), 6–4. Myös toisen brittiläisen, Andy Murrayn päästessä välieriin, tämä oli ensimmäinen kerta vuonna 1968 alkaneella avoimella aikakaudella, kun Queensissa kaksi brittiläistä pelaajaa selviytyi välieriin.[7] Välierissä Ward hävisi Jo-Wilfried Tsongalle luvuin 6–3, 7–6(6).[8] Wimbledonissa Ward hävisi ensimmäisellä kierroksella Michaël Llodralle luvuin 3–6, 6–7(4), 3–6.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b ATP:n kotisivut. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ James Ward - Profile atpworldtour.com. ATP World Tour. Viitattu 10.6.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d James Ward - Playing Activity atpworldtour.com. ATP World Tour. Viitattu 10.6.2011. (englanniksi)
- ↑ James Ward - Match Record atpworldtour.com. ATP World Tour. Viitattu 10.6.2011. (englanniksi)
- ↑ Eaton wins epic battle of Britain's Davis Cup hopefuls guardian.co.uk. Viitattu 10.6.2011. (englanniksi)
- ↑ British Wild Card Ousts Defending Champion Querrey atpworldtour.com. ATP World Tour. Viitattu 10.6.2011. (englanniksi)
- ↑ James Ward beats Mannarino to reach Queen's semi-finals BBC. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
- ↑ James Ward's hopes of reaching Queen's final against Andy Murray ended by Jo-Wilfried Tsonga in semi-final telegraph.co.uk. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta James Ward Wikimedia Commonsissa
- James Ward profiili ATP:n kotisivuilla