Jim Bowie
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
James ”Jim” Bowie (10. huhtikuuta 1796 Kentucky – 6. maaliskuuta 1836) oli 1800-luvun alkupuolen Yhdysvaltain rajaseutujen pioneeri, kotitarvekeksijä ja sotilas. Hän osallistui Teksasin vallankumoukseen ja itsenäisyystaisteluihin. Hän kuoli tuberkuloosin vaivaamana Alamon taistelun yhteydessä 1836. Bowie tuli kuuluisaksi kantamastaan omalaatuisesta, itse suunnittelemastaan veitsestä, bowie-veitsestä. Kansantaruihin hän päätyi hurjan maineensa sekä taistelutahdon nostamiskykynsä ansiosta.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bowie syntyi 10. huhtikuuta 1796 Kentuckyssa, Rezin sr Bowien ja Elve Jonesin kolmilapsiseen perheeseen. Kerrotaan, että jo syntymää seuraavana päivänä koko perhe muutti nykyiseen Tennesseehen. Seuraavana vuonna perheeseen syntyi pikkuveli Stephen. Pian hänen syntymänsä jälkeen perhe muutti jälleen, nyt Louisianaan. Siellä James vietti suuren osan nuoruudestaan ollen hyvin kiinnostunut metsästyksestä ja kalastuksesta. Kansantarut kertovat hänen lassonneen yhtä hyvin alligaattoreita kuin villihevosiakin sekä pyydystäneen karhuja. Vuonna 1803 perhe muutti St. Landry Parishin kaupunkiin Louisianassa. Veljekset James ja Rezin jr. Bowie liittyivät eversti Colman Martinin johtamiin Louisianan miliisijoukkoihin taistellakseen englantilaisia vastaan New Orleansissa. He saapuivat kuitenkin liian myöhään taistelukentälle sillä taistelut olivat jo loppuneet 1812. Sodan jälkeen Rezin jr ja James muuttivat yhdessä Teksasin rannikkoseudulle. Siellä he sattumalta tapasivat kuuluisan ranskalaisen merirosvon Jean Lafitten, joka toimi orjakauppiaana. Jo vuonna 1808 Yhdysvaltojen hallitus oli säätänyt lain, jonka myötä orjien maahantuonnista tuli laitonta. Orjien pitäminen ei kuitenkaan ollut laitonta. James ja Rezin rikastuivat orjakaupalla saavuttaen siihen aikaan merkittävän noin 65 000 Yhdysvaltain dollarin omaisuuden. Tässä vaiheessa veljekset päättivät lopettaa laittoman orjakaupan, tosin he siirtyivät harjoittamaan laitonta maakauppaa. He asettuivat veljensä kanssa asumaan Rapides Parish Louisianaan vuonna 1814.
James ei tyytynyt normaaliin elämään, vaan lähti Teksasiin kuultuaan sieltä löytyneestä hopeasta. Kuuluisin ”seikkailu” oli tuloksettomana päättynyt San Saban hopeakaivosten etsintä. Tuohon aikaan James joutui kiivaan luonteensa takia usein tappeluihin. Veljensä Rezin antoi hänelle puolustusvälineeksi kuuluisaksi muodostuneen Bowie-veitsen. Veitsen terä oli huomiota herättävän suuri. Se oli 300 mm pitkä ja 50 mm leveä eikä ollut siihen aikaan mitenkään tavallinen, vaan veitset olivat yleisesti enemmän tikarin tyyppisiä. Kerrotaan, että James olisi ensimmäisen veitsen saatuaan veistänyt sillä puupalikasta mallin, jonka perusteella paikallinen seppä olisi tehnyt lähes nykyisen mallisen veitsen.
James Bowien ensimmäinen tunnettu hurjapäisyyden osoitus oli kahakka lähellä Natchezn kaupunkia Mississippissä, jossa useita miehiä kuoli ja James itse haavoittui. Tätä kahakkaa kutsutaan Sandbarin taisteluksi. Se alkoi Samuel Levi Wells III ja Thomas Maddoxin välisestä kaksintaistelusta. Kaksintaistelun osapuolet eivät onnistuneet osumaan toisiinsa, jolloin eräs taistelua seurannut mies nimeltään Alexander Crain ampui yllättäen toista sivustakatselijaa nimeltä Samuel Cuny. Cuny sai osuman ja tästä suuttuneena James Bowie ampui Alexander Crainia kuitenkaan osumatta. Paikallinen pankkivirkailija Norris Wright taas huomasi tämän ja ampui Bowieta osuen häntä rintaan. James Bowie lähti jahtaamaan Norris Wrightiä kuuluisa veitsi kourassaan välittämättä lainkaan ampumahaavastaan. Yhteenoton aikana useat henkilöt yrittivät pysäyttää Bowieta haavoittaen häntä vain hieman veitsillään. Koska Bowie oli erinomainen veitsenkäsittelijä, hänen onnistui jopa haavoittuneena surmata hänen päällensä käyneet miehet. Tapahtuman johdosta hänen hurja maineensa kasvoi entisestään. Kohta myös hänen käyttämänsä suuriteräinen ja pelottava veitsi oli kaikkien tiedossa. Miehet ympäri Teksasia halusivat samanlaisen veitsen kuin Bowiella. Tämän myötä veitsityypin nimeksi vakiintui bowie-veitsi.
Pian näiden tapahtumien jälkeen Bowie liittyi Teksasin vallankumousjoukkoihin. Hän avioitui Ursula de Veramendin, Teksasin kuvernöörin tyttären, kanssa 1831 ja he asettuivat asumaan San Antonioon. Syyskuussa 1833 ollessaan matkalla Natchezssa Bowie sairastui keltakuumeeseen. Samaan aikaan kotona San Antoniossa Ursula Bowie ja heidän lapsensa sairastuivat koleraan ja vaimo sekä lapset menehtyivät tautiin. Hieman tervehdyttyään Bowie palasi San Antonioon. Hänen tiedetään olleen niiden joukossa, jotka puolustivat Alamoa Meksikon armeijaa vastaan. Tällöin hän sairasti jo tuberkuloosia. Bowie kuoli oletettavasti sairasvuoteeseen. Hänen tarkasta kuolemastaan on monia näkemyksiä. Mutta kuuluisimman teorian mukaan, Alamon taistelun aikana, hän makasi sairasvuoteellaan pienen meksikolaisten joukon tunkeutuessa huoneeseensa. Hän tappoi kaksi sotilasta pistooleillaan ja yhden veitsellään ennen kuin meksikolaiset puukottivat hänet kuoliaaksi muskettiensa pistimillä. Bowie oli kuollessaan 39-vuotias.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bowie: A Novel (2000), by Randy Lee Eickhoff and Leonard C. Lewis.
- Red Ripper (2000), by Kerry Newcomb.
- Deep in the Heart (2003), by Gilbert Morris.
- The Crystal City (2003), by Orson Scott Card.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Edmondson, J.R.; The Alamo Story-From History to Current Conflicts; Republic of Texas Press; ISBN 1-55622-678-0
- Hopewell, Clifford; James Bowie-Texas Fighting Man; Eakin Press; ISBN 0-89015-881-9
- James Bowie Perspectives (Arkistoitu – Internet Archive) - Perspective and mythology of James Bowie