Jalmari Paavilainen
Jalmari Paavilainen (8. kesäkuuta 1895 Kaukola – 20. heinäkuuta 1959) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana Valkoisessa armeijassa.[1][2]
Perhe ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paavilaisen vanhemmat olivat maanviljelijä Antti Paavilainen ja Matilda Tolvanen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Eeva Liisa Sintosen kanssa. Hän kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Porin lyseossa vuonna 1922.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paavilainen työskenteli maanviljelijänä Kaukolassa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 4.helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paavilainen astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 3. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa. Käymissään taisteluissa hän haavoittui lievästi Tampereella 4. huhtikuuta 1918.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paavilainen tohtii sisällissodan jälkeen koulutusaliupseerina Suomen valkoisen kaartin I pataljoonan 1. komppaniassa, josta hänet siirrettiin koulutusaliupseeriksi 24. heinäkuuta 1918 alkaen Laatokan jalkaväkirykmentti 6:een. Myöhemmin hän palveli rykmentissä komppanianvääpelinä eri komppanioissa. Laatokan jalkaväkirykmentti 6:sta hän siirtyi 1. huhtikuuta 1919 Salinin rajavartiostoon, jossa hän toimi komppanianpäällikkönä kiertäen eri komppanioita. Myöhemmin hän toimi nuorempana upseerina 1. komppaniassa. Salmin rajavartiostosta hänet siirrettiin 31. tammikuuta 1934 alkaen taloudenhoitajaksi Rannikkotykistörykmentti 2:n II patteristoon, josta hän siirtyi samaiseen tehtävään I patteristoon 16. marraskuuta 1935 alkaen.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paavilainen osallistui talvisotaan Koiviston alalohkon taloudenhoitajana ja osallistui taisteluihin Koivistolla, Ravansaarella, Tervajoella. Välirauhan aikana hän hoiti patteriston huoltopäällikön tehtäviä 13. Prikaatissa. Myöhemmin hän toimi Hangon lohkon huoltopäällikön viransijaisena ja Rannikkotykistörykmentti 4:n talouspäällikön viransijaisena.
Jatkosodan puhjettua Paavilainen komennettiin huoltopäälliköksi Kenttätykistörykmentti 8:n I patteristoon. Hän osallistui jatkosodan taisteluihin Nurmoilassa, Syvärin kaupungissa ja sillanpääasemassa.[2]
Sotien jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paavilainen pidätettiin sotien jälkeen epäiltynä niin sanottuun asekätkentäjuttuun. Myöhemmin hän työskenteli Henkivakuutusyhtiö Kalevan palveluksessa vuonna 1945 ja sen jälkeen maanlunastusvirastojen palveluksessa vuoteen 1947 saakka. Vuosina 1947 – 1948 hän työskenteli Kuusjärven Osuuskassan johtajana, jonka jälkeen hän siirtyi Sulkavan Osuuskassan toimitusjohtajaksi ja oli tehtävässä vuoteen 1956 saakka. Hänet haudattiin Lappeenrantaan Ristikankaalle.[2]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paavilainen toimi Salmin rajavartioston kunnianeuvoston varapuheenjohtajana vuonna 1930 ja suomalaisvenäläisen rajantarkastuskomission jäsenenä 15. tammikuuta 1922 – 1. maaliskuuta 1923 välisen ajan.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.