Jalmari Aalberg
Hugo Jalmari Aalberg (12. syyskuuta 1872 Janakkala – 6. huhtikuuta 1904 Pietari[1]) oli suomalainen virkamies ja venäjän kielen kääntäjä.
Jalmari Aalbergin vanhemmat olivat ratamestari Anders Aalberg ja Agneta Charlotta Lindroos[1]. Hänen sisarensa oli näyttelijä Ida Aalberg[2]. Jalmari kävi Hämeenlinnan lyseon ja pääsi ylioppilaaksi vuonna 1891[1]. Hän työskenteli Lauri Kivekkään lakiasiaintoimistossa,[2] opiskeli hallintotieteitä Helsingin yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1903[1]. Vuosina 1896–1899 Aalberg oleskeli Moskovassa yliopiston stipendiaattina venäjän kielen opintoja varten[2].
Aalberg työskenteli vähän aikaa Hämeenlinnan lääninhallituksessa venäjän kielen kääntäjänä ja lukuvuonna 1901–1902 Turun suomalaisessa lyseossa venäjän opettajana. Vuodesta 1902 lähtien hän palveli Suomen valtiosihteerinvirastossa Pietarissa. Aalberg on laatinut tutkielman venäjän sanapainosta ja suomentanut venäläistä kaunokirjallisuutta. Hän kuoli vain 32-vuotiaana ”kovaan rintatautiin”.[2]
Julkaistu teos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Venäjänkielen korosta. Helsinki: G. W. Edlund, 1896.
Suomennoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vladimir Korolenko. Sokea soittaja. Hämeenlinna: Väinö Andelin, 1899.
- Leo Tolstoi. Kreutzer-sonaatti. Hämeenlinna: Andelin, 1900.
- Leo Tolstoi. Mitä on taide? Porvoo: WSOY, 1898.
- Leo Tolstoi. Ylösnousemus. Porvoo: WSOY, 1899–1900.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 Helsingin yliopisto. Viitattu 14.4.2022.
- ↑ a b c d Kuolleita. Uusi Suometar, 7.4.1904, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
