Jalkamylly
Jalkamylly (tunnetaan myös nimillä puromylly, hierinmylly ja härkinmylly)[1][2] oli vanhin ja aina 1900-luvun alkuun asti suosituin[2] vesimyllyn tyyppi. Jalkamyllyssä on pystysuora akseli toisin kuin vaaka-akselisissa ratasmyllyissä. Vesi pyöritti akselin ympäri siipipyörää, joka taas puolestaan pyöritti yhtä kiviparia. Puromyllynimitys tulee siitä, että mylly toimii myös pienellä virtaamalla. Suomen itä- ja pohjoisosissa mylly on saanut nimensä siivistään, jotka muistuttavat taikinansekoituskeppiä, eli härkintä tai hierintä.[2][3]
Jalkamyllyissä on ihmisen jalan muotoinen kiilauslaite, josta nimitys jalkamylly. Kiilauslaitteella pystyttiin säätämään jauhojen karkeutta.[1] Jalkamyllyllä pystyttiin tuottamaan 5-6 tynnyriä viljaa vuorokaudessa.[2] Jalkamyllyjä käytettiin jauhojen jauhamisen ohella luu- ja ruutijauhojen tekemiseen, pellavamyllynä sekä nuuskatupakan valmistamiseen.[2] Jalkamyllyn korvasi koskipaikoissa ratasmylly, joka oli tehokkaampi mutta vaati suuremman vesivoiman.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Historiallinen maatalous Helsingin yliopisto humanistinen tiedekunta. Viitattu 9.4.2009.
- ↑ a b c d e Myllytyyppejä edu.lieto.fi. Arkistoitu 20.11.2008. Viitattu 9.4.2009.
- ↑ a b Kuisma, Markku: Helsingin pitäjän historia III. Isostavihasta maalaiskunnan syntyyn 1713-1865, s. 231-232. Vantaan kaupunki, 1991. ISBN 951-8959-12-9
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jalkamylly Wikimedia Commonsissa
- A. R. Vesa : Jalkamylly - syrjäseutujen mielenkiintoisin nähtävyys, Aamulehti, 16.07.1939, nro 187, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot