Jakov Slaštšov
Jakov Aleksandrovitš Slaštšov (ven. Яков Александрович Слащёв; 29. joulukuuta 1885 – 10. tammikuuta 1929 Lefortovo) oli venäläinen valkoisen armeijan komentaja.[1]
Slaštšov palveli vuosina 1915–1917 Venäjän keisarillisessa kaartissa Suomessa. Hän toimi Venäjän sisällissodan aikana Vapaaehtoisarmeijassa ja sai kenraaliluutnantin arvon huhtikuussa 1920. Elokuussa 1920 Pjotr Wrangel vapautti Slaštšovin tehtävistään ja siirsi tämän reserviin. Slaštšov tuli evakuoiduksi Krimin niemimaalta marraskuussa 1920, mutta hän oli maanpaossa vuosina 1920–1921. Hän kuitenkin palasi Venäjälle 21. marraskuuta 1921. Slaštšov luennoi Vystrel-kursseilla vuoteen 1929 asti.[1]
Slaštšov kuoli henkirikoksen uhrina vuonna 1929. Hänet väitetysti murhasi henkilökohtaisena kostona mies, jonka veljen hän oli määrännyt teloitettavaksi Venäjän sisällissodassa. Osa historioitsijoista on tulkinnut Josif Stalinin hallinnolla olleen osuuden veritekoon; entiset valkoisen armeijan upseerit olivat Neuvostoliitossa vainon kohteina vuosina 1929–1930.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Слащев Яков Александрович Hrono.ru, viitattu 6.10.2024 (venäjäksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
