Jakob Wassermann

Jakob Wassermann
Jakob Wasserman vuonna 1899, Emil Orlikin piirros.
Henkilötiedot
Syntynyt	10. maaliskuuta 1873 Fürth, Saksa
Kuollut	1934 (60–61 vuotta) Altaussee, Itävalta
Kansalaisuus	saksa
Ammatti	kirjailija
Puoliso	Julie Speyer (1901–1915), Marta Karlweis (1919–1934)
Uskonnollinen kanta	juutalainen
Kirjailija
Äidinkieli	saksa
Tuotannon kieli	saksa
Esikoisteos	Melusine, romaani, 1896
Aiheesta muualla
www.jakob-wassermann.de
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Jakob Wassermann (10. maaliskuuta 1873 Fürth Saksa – 1. tammikuuta^lähde? 1934 Altaussee, Steiermark, Itävalta) oli saksalainen juutalainen kirjailija.

Elämäkerta

Wassermann syntyi juutalaisperheeseen Fürthin teollisuuskaupungissa lähellä Nürnbergiä. Hänen isänsä oli kauppias, äiti Henriette Traub kuoli Wassermannin ollessa vasta yhdeksänvuotias. Käytyään oppikoulun Wasserman lähti 16-vuotiaana toimistoapulaiseksi Wieniin, karkasi sieltä Müncheniin ja palasi takaisin, kunnes meni suorittamaan asepalvelustaan. Yritettyään turhaan jo aiemmin saada kirjoittamansa romaanin ja näytelmän käsikirjoitukset julkaistuksi hän yritti elättää itsensä tilapäisillä töillä eri puolilla Saksaa, kunnes pääsi kirjailija Ernst von Wolzogenin sihteeriksi. Hänen ensimmäisen romaaninsa Melusine ilmestyi 1896. Wassermann muutti Wieniin 1898 ja sieltä vuonna 1901 edelleen Altausseehen Itävallan Steiermarkiin. Wassermannin ensimmäinen puoliso 1901–1915 oli Julie Speyer ja toinen puoliso vuodesta 1919 Marta Karlweis, itsekin kirjailija, joka kirjoitti miehestään tämän kuoleman jälkeen vuonna 1935 muistelmateoksen Jakob Wassermann. Bild, Kampf und Werk.

Kirjallinen ura

Wassermann oli 1930-luvun alkuvuosina Hermann Hessen ja Thomas Mannin ohella Saksan luetuimpia kirjailijoita. Wassermann asui ja työskenteli kirjailijana Wienissä. Hänen esikoisteoksensa, romaani Melusina (1896) ei juuri herättänyt huomiota, mutta seuraavat kaksi, Die juden von Zirndorf (1897) ja Die geschichte der jungen Renate Fuchs (1900), tekivät hänestä Saksan puhutuimman nuoren kirjailijan.

Wassermannin oma laatu ilmeni jo melko varhain, ja hänellä oli kyky analysoida ja havainnoida itseään. Kirjailijanuransa alusta alkaen hän kuvasi ennen kaikkea juutalaisia hahmoja ja ajan modernia juutalaista elämää. Intohimoisesti ja hartaasti hän kuvaa sisäistä elämää, saksalaisella vakavuudella hän pohtii elämän ja ihmisen arvoituksia ja ongelmia. Hänen teoksensa ovat hivenen boheemeja ja dekadentteja, tekniikkaa leimaa naturalismi, mutta puuttumaan jää yksinkertaisuus ja suuret linjat. Hänen kuvaamansa maailma sijoittuu aina suurkaupunkiin, ja hän täyttää sekavat ja runsassisältöiset romaaninsa runsaalla määrällä henkilöitä, joiden mielialoista ja elämänrytmeistä muodostuu moniäänistä orkesterimusiikkia.

Wassermannin tuotannolle on ominaista unelma puhtaasta alkuperäisestä ihmisluonnosta, joka saavuttaa kärsimysten ja syntien kautta armahduksen ja selkeyden. Hänen teoksissaan esiintyy vaihtelevina hahmoina kerta kerran jälkeen eräänlainen Messias, joka pyrkii ruumiillistamaan tämän ihanteen. Hän ei koskaan pääse vapaaksi lumoutumisestaan kirjavaan maailmaan, mutta se maailma, saastaisena ja ankarana, on vihollinen, joka on voitettava ja josta on vapauduttava. Wassermannin teoksissa on paitsi psykologista detaljimaalausta ja metafyysistä kiinnostusta, myös koloristista voimaa ja hehkua. Wassermannin melankolinen, hivenen turmeltunut taide keskittyy mieluusti yksinäisyyden ja kärsimyksen tunnelmiin. Hänen kirjallisuusteoreettisissa pohdinnoissaan ilmenee selkeästi hänen kaipuunsa taiteessa suuruuteen, merkittävyyteen ja ylevyyteen. Hänen tavoitteidensa ja hänen temperamenttinsa taiteellisten ominaisuuksien välillä on jatkuva ja ratkaisematon jännite.

Teokset

Wassermann julkaisi romaaneja ja novelleja, mutta myös esseitä. Hänen teoksiaan ovat muun muassa:

• Melusine, romaani, 1896
• Die Juden von Zirndorf, romaani, 1897
• Die Schaffnerin, novelleja, 1897
• Die Geschichte der jungen Renate Fuchs, romaani, 1901 (suom. Nuoren Renate Fucshin tarina)
• Der Moloch, romaani, 1902
• Der nie geküsste Mund, novelleja, 1903
• Die Kunst der Erzählung, essee, 1904, (suom. Kertomisen taito)
• Alexander in Babylon, romaani, 1905 (suom. Aleksanteri Babylonissa)
• Caspar Hauser, romaani, 1908
• Die Gefangenen auf der Plassenburg, 1909 (suom. Plassenburgin vangit)
• Das Gänsemännchen, romaani, 1915
• Christian Wahnschaffe, romaani, 1919
• Der Wenderkreis, romaani
• Der Fall Maurizius, romaani (suom. Mauriziuksen oikeusjuttu)
• Mein Weg als Deutscher und Jude, 1921
• Laudin und die Seinen, romaani, 1925 (suom. Avioeroja)
• Der Aufruhr um den Junker Ernst, novelleja, 1926 (suom. Nuorten voitto)
• Etzel Andergast, romaani, 1933
• Joseph Kerkhovens dritte Existenz, romaani, 1933.

Suomennetut teokset

• Aleksanteri Babylonissa: romaani, suom. Hanna Pakkala, Helsinki: Holm 1905
• Kertomisen taito, suomentanut Viljo Tarkiainen, Porvoo: WSOY 1907 (runousoppi)
• Plassenburgin vangit y. m. kertomuksia teoksesta Kultainen peili, suom. Laura Sorm, Helsinki: E. W. Ponkala 1912
• Nuoren Renate Fuchs'in tarina: romaani, suomentanut Anna Silfverblad, Helsinki: Ahjo 1919 Sarja: Kuuluisia romaaneja, 16
• Nuorten voitto (Der Aufruhr um den Junker Ernst), suom. Edwin Hagfors, Hämeenlinna: Karisto 1928
• Mauriziuksen oikeusjuttu (Der Fall Maurizius), suom. Helge Halme ja Lauri Hirvensalo, Porvoo: WSOY 1932
• Avioeroja (Laudin und die Seinen), suom. Helge Halme, Helsinki: Tammi 1944

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jakob Wassermann Wikimedia Commonsissa

• Lisää luettavaa aiheesta Jakob Wassermann on Wikiaineistossa