Jakob Tuomaala
Jakob Emil Tuomaala (17. joulukuuta 1895 Yhdysvallat – 4. heinäkuuta 1958) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen Armeijan riveissä joukkueenjohtajana.[1][2]
Perhetausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuomaalan vanhemmat olivat työnjohtaja Herman Tuomaala ja Kaisa Palomäki. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Rosa Parviaisen kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuomaala kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Viipurin suomalaisessa lyseossa vuonna 1925. Hän suoritti jääkärialiupseereille järjestetyn aktiiviupseerikurssin Kadettikoulussa vuonna 1921 ja kävi Taistelukoulun joukkueenjohtajakurssin vuonna 1930 sekä suoritti sotilashallinnollisten kurssien (myöh. koulun) ensimmäisen jakson vuosina 1931 – 1932 ja toisen jakson vuosina 1935 – 1936.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuomaala työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 27. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Tuomaala siirrettiin pataljoonan rintamalta paluun jälkeen pataljoonan 2. konekiväärikomppaniaan 10. heinäkuuta 1917.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuomaala saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 3. jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 26. maaliskuuta 1918 alkaen 4. Jääkarirykmentin 11. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuomaala palveli sisällissodan jälkeen komppanianvääpelinä ja koulutusaliupseerina 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 4:ssä, joka tunnettiin myöhemmin nimillä Pohjolan jääkäripataljoona ja myöhemmin Kajaanin sissipataljoona. Hänet siirtyi 1. toukokuuta 1924 varusmestariksi Pioneeripataljoonaan ja 31. elokuuta 1924 komppanianvääpeliksi Polkupyöräpataljoona 1:een. Polkupyöräpataljoonasta hänet komennettiin 21. marraskuuta 1925 nuoremmaksi upseeriksi Kajaanin sissipataljoonaan, josta hänet siirrettiin 13. heinäkuuta 1927 miinanheittäjäosaston päälliköksi ja 15. kesäkuuta 1928 nuoremmaksi upseeriksi konekiväärikomppaniaan. Kajaanin sissipataljoonasta hänet siirrettiin 29. toukokuuta 1931 talouspäällikön apulaiseksi Raskaaseen tykistörykmenttiin, josta hänet komennettiin 15. helmikuuta 1932 ja lopulta siirrettiin pysyvästi 1. heinäkuuta 1933 Haapamäen (myöhemmin Keuruun) sotilaspiirin talouspäälliköksi.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuomaala osallistui talvisotaan huoltopäällikkönä Jalkaväkirykmentti 30:ssä ja Huoltokoulutuskeskuksessa. Välirauhan aikana hän toimi huoltotehtävissä Jalkaväenkoulutuskeskus 9:ssä, IV Armeijakunnan esikunnassa ja Keuruun suojeluskuntapiirin esikunnassa.[2]
Jatkosodan puhjettua Tuomaala komennettiin huoltopäälliköksi Jalkaväkirykmentti 44:ään, josta hänet siirrettiin myöhemmin Pohjois-Satakunnan suojeluskuntapiirin esikuntaan. Vuonna 1943 hänet siirrettiin Sotilasvankileiri 19:n talouspäälliköksi. Sodan lopussa hän toimi suomalaisten sotavankien palautusleirin päällikkönä. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta sotien jälkeen. Hänet haudattiin Kankaanpäähän.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
      |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.