Jakob Suomela
Jakob Einari Suomela (1. heinäkuuta 1894 Kortesjärvi – 4. tammikuuta 1967) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Tulikasteensa hän sai Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan muun muassa joukkueenjohtajana Valkoisen armeijan jääkärijoukoissa. Suomela osallistui vielä talvi- ja jatkosotaankin rintamajoukoissa komppanianpäällikkönä. Hänen rintamakomennuksensa päättyi haavoituttuaan jatkosodassa Latvasyrjässä 7. elokuuta 1941.
Perhe ja opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomelan vanhemmat olivat maanviljelijä Erkki Suomela ja Anna Kaisa Myllylä. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1933 Kerttu Siviä Hanhisen kanssa. Hän kävi kansakoulun ja vuonna 1913 Suupohjan maamieskoulun kurssin sekä suoritti yksityisesti keskikoulukurssin Iin yhteiskoulussa vuonna 1930. Suomela kävi Haminan taistelukoulun vuonna 1918 ja Reserviupseerikoulun Haminassa vuonna 1928. Lisäksi hän kävi aluepäälliköiden täydennyskurssin vuonna 1922 ja taktiikan soveltamiskurssin vuonna 1926 sekä voimistelunjohtajakurssin vuonna 1928. Komppanianpäällikkökurssin hän suoritti 1930 ja luutnanttikurssin vuonna 1937 sekä viestiupseerikurssin vuonna 1938, joka pidettiin Suojeluskuntain päällystökoulussa.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomela työskenteli kotitalossaan ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 23. marraskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hän suoritti Polangenissa järjestetyn erikoiskurssin (pommarikurssi). [1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomela saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana yliluutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi vääpeliksi ja myöhemmin joukkueenjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella, Rajamäellä, Tarpilassa ja Raivolassa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomela palveli sisällissodan jälkeen edelleen 2. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti 2, josta hänet siirrettiin 15. maaliskuuta 1919 alkaen koulutusaliupseeriksi Keski-Suomen rykmentin 1. komppaniaan. Hän erosi armeijasta 9. joulukuuta 1919 ja astui suojeluskuntajärjestön palvelukseen, jossa hänet sijoitettiin opettajaksi Viipurin suojeluskuntapiirin aliupseerikouluun 1. maaliskuuta 1920 alkaen. Viipurista hän siirtyi paikallispäälliköksi Uudenkirkon Ylämaan suojeluskuntaan 10. toukokuuta 1920 alkaen. Seuraavaksi hän siirtyi Perkjärvelle, jossa hän toimi paikallisen suojeluskunnan paikallispäällikkönä 1. syyskuuta 1920 alkaen. Suojeluskuntain päällystökoulun vääpeliksi hän siirtyi Viipuriin 15. helmikuuta 1921, josta hänet siirrettiin Koiviston suojeluskunnan paikallispäälliköksi 15. huhtikuuta 1921. Paikallispäällikön tehtävistä hän siirtyi Viipurin suojeluskuntapiirin 5. alueen päälliköksi 1. heinäkuuta 1921 alkaen ja VIII alueen päälliköksi 1. syyskuuta 1922 alkaen. Viipurista hänet siirrettiin Keski-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin I alueen päälliköksi 1. tammikuuta 1924 alkaen. Suomela erosi suojeluskunnista 15. syyskuuta 1924, mutta palasi takaisin palvelukseen 1. maaliskuuta 1925, jolloin hänet sijoitettiin Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin II:n ja 1. helmikuuta 1927 alkaen III:n alueen (myöhemmin VIII alue) päälliköksi. Edellä mainitussa tehtävässä hän toimi vuoteen 1939 saakka.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomela osallistui talvisotaan komppanianpäällikkönä Jalkaväkirykmentti 24:n konekiväärikomppaniassa. Hän osallistui talvisodassa taisteluihin Kiviniemessä ja Vuosalmella. Välirauhan aikana hän toimi aluksi samassa tehtävässä ja myöhemmin pataljoonan komentajan viransijaisena sekä Aliupseerikoulun johtajana. Myöhemmin hän toimi komppanianpäällikkönä 6. Prikaatin konekiväärikomppaniassa. Vielä vuonna 1940 hänet siirrettiin Etelä-Pohjanmaan itäisen suojeluskuntapiirin XV alueen päälliköksi. Jatkosodan puhjettua Suomela komennettiin komppanianpäälliköksi Jalkaväkirykmentti 16:n konekiväärikomppaniaan. Jatkosodassa hän taisteli Latvasyrjässä, jossa hän haavoittui 7. elokuuta 1941 vaikeasti. Haavoista parannuttuaan hän jatkoi esikuntatehtävissä aluksi Itä-Karjalan sotilashallinnon esikunnassa Järjestelytoimiston vanhempana toimistoupseerina vuodesta 1942 alkaen. Vuonna 1943 hänet nimitettiin Itä-Karjalan sotilashallinnon esikunnan Komentotoimiston päälliköksi. Vuonna 1944 hänet siirrettiin Itä-Karjalan sotilashallinnosta Puolustusministeriöön, jossa hän toimi Komento-osaston vanhempana toimistoupseerina. Suomela erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1944. Sotien jälkeen Suomela perusti Suomelan Autoliikkeen Alavudelle.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
         |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.