Jacobus de Kerle
Jacobus de Kerle (1531 tai 1532 Ieper – 7. tammikuuta 1591 Praha) oli ranskalais-flaamilainen säveltäjä, urkuri ja pappi.[1]
Kerle asui vuodesta 1555 lähtien Orvietossa Italiassa.[2] Hän työskenteli siellä poikakuoron johtajana, katedraalin urkurina ja carilloninsoittajana. Kerle sai pappisvihkimyksensä vuoden 1561 paikkeilla. Kardinaali Otto Truchsess von Waldburgin toimeksiannosta hän sävelsi teoksen Preces speciales Trenton kirkolliskokousta varten. Kerle valmistui elokuussa 1566 Dillingenin yliopistosta. Hän toimi Ieperin katedraalin musiikkijohtajana, kunnes hänet huhtikuussa 1567 ekskommunikoitiin ja erotettiin tehtävästä erimielisyyksien sekä toisen papin kanssa käydyn tappelun seurauksena.[1]
Kerle lähti Roomaan saadakseen ekskommunikaatiopäätöksen kumotuksi. Vuonna 1568 hänet nimitettiinkin uuteen asemaan Augsburgin katedraaliin. Kerle johti myös kardinaali von Waldburgin yksityistä kapellia. Vuodesta 1579 hän työskenteli Cambrain katedraalissa. Kerle toimi Augsburgissa myös keisarin palveluksessa ja muutti vuonna 1583 Prahan keisarilliseen hoviin, jossa hän työskenteli kuolemaansa saakka. Kerle oli yksi ensimmäisistä, jotka käyttivät Dies irae -sekvenssiä plainchantia ja polyfoniaa yhdistävällä tavalla.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Jacobus de Kerle The Kennedy Center, viitattu 26.10.2024 (englanniksi)
- ↑ Cees Wagemakers, Jacobus de Kerle Donemus 2019, viitattu 26.10.2024 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
