Jack S. Kotschack

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jack S. Kotschack vuonna 1962 takanaan Radio Nordin lähetysalus M/S Bon Jour.

Jack Salomon Kotschack (20. tammikuuta 1915 Helsinki – 8. joulukuuta 1988 Cannes[1]) oli suomenruotsalainen liikemies ja elokuvatuottaja, joka vaikutti suurimman osan elämästään Ruotsissa. Hänet tunnetaan parhaiten 1960-luvun alussa Itämerellä toimineen Radio Nord -merirosvoradion perustajana.[2]

Varhaiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenjuutalaiseen perheeseen syntynyt Kotschack vietti lapsuutensa Helsingin Töölössä.[3] Hän opiskeli ylioppilaaksi kirjoitettuaan Englannissa Herne Bay Collegessa vuosina 1932–1934 sekä Svenska handelshögskolanissa 1934–1935.[4] Kotschack oli innokas urheilija, joka pelasi tennistä, jääpalloa Helsingin Makkabin riveissä sekä harrasti nyrkkeilyä.[5] Tenniksessä hän kuului Suomen parhaimmistoon ja voitti muun muassa Helsingin piirinmestaruuden vuonna 1937.[1] Kotschack oli yksi kuudesta juutalaispelaajasta, jotka toukokuussa 1939 erotettiin Westendin tenniskerhosta antisemitismin vuoksi. Tekosyynä käytettiin seuran jäsenmaksujen laiminlyöntiä, mutta yhteensä yli sadasta maksamatta jättäneestä erotettiin ainoastaan juutalaistaustaiset.[6]

Salomon Kotschack tuomittiin Huopalahden käräjillä marraskuussa 1938 1 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen kahdesta kuolemantuottamuksesta ja huolimattomasta ajosta sekä menettämään ajokorttinsa ainiaaksi. 6. elokuuta 1938 oli kaksi ihmistä jäänyt Lauttasaaressa Hevoshaan kohdalla Kotschakin ohjaaman kovaa vauhtia ajaneen henkilöauton A 1402 alle menehtyen välittömästi. Onnettomuuden uhrit olivat törmäyksen voimasta lentäneet 50 metrin matkan tiensivuun.[7][8][9]

Kotschack oli mukana talvisodassa, jossa hän haavoittui jalkaan, sekä myöhemmin jatkosodassa niin sanotun Sinisen prikaatin riveissä.[10] Vuonna 1944 Kotschack pakeni Ruotsiin; itse hän kertoi myöhemmin, että hän pelkäsi juutalaisena joutuvansa hankaluuksiin, koska oli lomallaan joutunut tappeluun saksalaisen upseerin kanssa helsinkiläisessä ravintolassa,[5][6] mutta hänen poikansa tutkimusten mukaan tuollaista tappelua ei tapahtunut vaan Kotschack karkasi armeijasta kesäkuussa 1944 Viipurin lähistöllä ja siirtyi Ahvenanmaan kautta Ruotsiin.[11]

Kotschack toimi aluksi myyntitehtävissä Eskilstunassa[4] ja sai myöhemmin työpaikan elokuvayhtiö Svea Filmin mainospäällikkönä mentyään naimisiin yhtiön johtajan tyttären kanssa.[10][12]

Svea Film ja Radio Nord

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotschack tuotti 1950-luvulla Svea Filmille kolme elokuvaa, muun muassa Mika Waltarin romaaniin pohjautuvan Ei huomispäivää vuonna 1957.[13] Filmiyhtiössä työskennellessään Kotschack tutustui amerikkalaiseen liikemieheen Gordon McLendoniin, jonka omisti Yhdysvalloissa suurimman lain salliman määrän radioasemia ja halusi laajentaa toimintaansa Eurooppaan. McLendon oli kiinnostunut erityisesti Pohjois-Eurooppaan syntyneistä piraattiradioista.[12]

Radio Nord aloitti lähetyksensä maaliskuussa 1961 Tukholman edustalta Ruotsin aluevesirajojen ulkopuolelta. McLendonin rahoittaman ja Kotschackin johtaman radioaseman tarkoituksena oli murtaa Pohjoismaissa vallinnut valtiollinen radiomonopoli. Ruotsin lisäksi sen popmusiikkia ja mainoksia sisältäneet lähetykset kuuluivat myös Lounais-Suomessa. Radio Nord ehti toimia vain vajaan puolentoista vuoden ajan ennen kuin se kiellettiin Pohjoismaiden neuvoston määräämän uuden lain nojalla. Suuren suosion saavuttanut piraattiradio vaikutti kuitenkin sekä Ruotsin että Suomen yleisradioyhtiöiden ohjelmistoon niin, että ne ottivat mukaan myös kevyen musiikin omissa Melodiradion- ja Sävelradio-ohjelmissaan.[14]

Vuonna 1970 Kotschack julkaisi Radio Nordista kertovan muistelmateoksen. Tennis pysyi hänen harrastuksenaan myös Ruotsissa, Kotschack toimi pitkään paikallisen tenniskerhon puheenjohtajana sekä oli mukana perustamassa Ruotsin tennisveteraanien järjestöä.[15] Jack S. Kotschack kuoli vuonna 1988 Ranskan Cannesissa 73-vuotiaana.

Vuonna 2009 ilmestyi hänen poikansa Jan Kotschackin isästään sekä Radio Nordista kertova teos Stick iväg, Jack[16] ja vuonna 2021 Kotschackin sotakokemuksista kertova kirja Salomons hemligheter: Jakten på en judisk desertör.[11]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Radio Nord kommer tillbaka (1963)
  • The Radio Nord Story (1970)
  • Handbok i squash: squash raket (1973)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Jack Salomon Kotschack. Meliza's Genealogy. Viitattu 26.11.2013.
  2. ↑ Merirosvoradiot kiellettiin 25.6.2012. Turun Sanomat. Arkistoitu 23.3.2013. Viitattu 27.11.2013.
  3. ↑ Du sköna sång. (Arkistoitu – Internet Archive) Yle Svenska. Viitattu 27.11.2013.
  4. ↑ a b Vem är Vem? / Stor-Stockholm 1962, s. 736. Viitattu 27.11.2013.
  5. ↑ a b Personer kring Radio Nord (Arkistoitu – Internet Archive) Svenska radioarkivet. Viitattu 27.11.2013.
  6. ↑ a b Muir, Simo & Worthen, Hana: Finland's Holocaust: Silences of History, s. 136–145. ISBN 978-11-37302-64-9
  7. ↑ Salomon Kotchak tuomittiin 1 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeuteen, Aamulehti, 24.11.1938, nro 318, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  8. ↑ Järkyttävä onnettomuus Lauttasaaressa, Uusi Suomi, 07.08.1938, nro 209, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  9. ↑ Järkyttävä yliajo Lauttasaaressa. Hurjaa vauhtia kiitävä auto ruhjoo kaksi jalankulkijaa muodottomiksi, Helsingin Sanomat, 07.08.1938, nro 209, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  10. ↑ a b Jan Kotschack: Stick iväg, Jack. 27.12.2009. Hufvudstadsbladet. Arkistoitu 27.11.2013. Viitattu 27.11.2013.
  11. ↑ a b Sonck, Fredrik: Helsingforsjuden som festade med Hitlertysklands soldater. Hufvudstadsbladet, 13.5.2021, s. 28–29. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 14.5.2021.
  12. ↑ a b Radio Nord och kampen mot mediepiraterna 24.1.2010. Dagens Nyheter. Arkistoitu 7.2.2016. Viitattu 27.11.2013.
  13. ↑ Jack S. Kotschack Svensk Filmdatabas. Viitattu 27.11.2013.
  14. ↑ Radio Nord – liian hyvää liian aikaisin 7.3.2011. Mediamonitori. Viitattu 27.11.2013.
  15. ↑ Sveriges Tennisveteraner (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 27.11.2013.
  16. ↑ Stick iväg, Jack! Historien om Radio Nord Premium Publishing. Viitattu 27.11.2013.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kotschack, Jan: Stick iväg, Jack! Historien om Radio Nord, en älskad och oönskad station och om ett annat Sverige. Stockholm: Premium Publishing, 2009. ISBN 978-91-89136-51-9
  • Kotschack, Jan: Salomons hemligheter: Jakten på en judisk desertör. Vulkan, 2021. ISBN 978-91-51983-78-3

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jack_S._Kotschack&oldid=22377011”