Jack Hylton

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jack Hylton 1930-luvulla.

Jack Hylton (oik. John Greenhalgh Hilton; 2. heinäkuuta 1892 Great Lever, Lancashire, Iso-Britannia29. tammikuuta 1965 Lontoo, Iso-Britannia)[1] oli brittiläinen orkesterinjohtaja ja impressaari, joka nousi huomattavaan asemaan brittiläisten tanssiyhtyeiden aikakaudella 1920–1940-luvuilla.

Nuoruus ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jack Hylton (silloin John Greenhalgh Hilton) syntyi Great Leverin kylässä, Lancashiressä lähellä Boltonia vuonna 1892. Hänen isänsä George Hilton oli amatöörilaulaja paikallisessa labour clubissa, ja Jack opetteli soittamaan pianoa ja oli mukana näyttämöllä isänsä kanssa. Myöhemmin isä osti pubin läheltä Little Leveristä. Jack lauloi asiakkaille ja sai nopeasti kutsumanimen ”the singing mill-boy”. Lisäksi hän toimi pianistina monissa yhtyeissä.[1]

Jackilla ei tiettävästi ollut muita ura-aikomuksia kuin esiintymisala. Vuonna 1909, jolloin hän oli vain seitsemäntoistavuotias, hän oli jo kokenut esiintyjä. Hieman myöhemmin hän muutti Lontooseen, jossa hän toimi pianistina 400 Clubilla ja soitti Stroud Haxton Bandin kanssa. Ensimmäisen maailmansodan aikana Hylton toimi 20th Hussarsin kapellimestarina.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hylton oli naimisissa kahdesti, vuosina 1913–1929 Ennis Parkesin kanssa ja vuosina 1963–1965 Beverley Prowsen kanssa. Hänellä oli kaksi tytärtä ja poika.

Hylton alkoi valittaa 26. tammikuuta 1965 kipua rinnassa ja vatsassa, ja hänet vietiin Lontooseen sairaalaan, jossa hän kuoli sydänkohtaukseen kolme päivää myöhemmin 72-vuotiaana. Hänet on haudattu Pyhän Katariinan hautausmaalle Gosfieldiin Essexiin.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]