Jaakko Salminen
Jaakko Mikko Salminen (22. elokuuta 1930 Ulvila – 2. elokuuta 2022 Helsinki) oli suomalainen kasvatustieteilijä ja professori.[1][2]
Jaakko Salminen syntyi puuseppä Frans Emil Salmisen, ent. Lähteenkorva, ja Hilda Aurora Lahdenperän perheeseen. Hänen puolisonsa vuodesta 1953 oli Pirkko Kolehmainen. Salminen tuli ylioppilaaksi Porin suomalaisesta yhteislyseosta 1950, valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän kasvatusopillisesta korkeakoulusta 1953, kasvatustieteen kandidaatiksi Jyväskylän yliopistosta 1970 ja filosofian lisensiaatiksi Joensuun korkeakeakoulusta 1976, missä hän väitteli filosofian tohtoriksi 1979 tutkimuksella Die sprachliche Entwicklung des Kindes und die Voraussetzungen zum Erlernen des Lesens und Rechtschreibens.[1]
Salminen toimi kansakoulunopettajana useilla eri paikkakunnilla 1953–1963. Hän oli Savonlinnan seminaarin kansakoulun johtaja 1963–1973 ja Joensuun yliopistossa kasvatustieteen lehtori 1973–1976, didaktiikan apulaisprofessori 1977–1982 ja vt. professori 1982–1985. Hän oli myös yliopiston kasvatustieteen tiedekunnan dekaani ja yliopiston toinen vararehtori 1984–1985. Helsingin yliopistossa Salminen oli erityispedagogiikan vt. professori 1986–1990 ja sitten kasvatustieteen professori. Eläkkeelle hän jäi 1994. Salminen julkaisi sekä tieteellisiä tutkimuksia että useita oppikirjoja.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 638. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
- ↑ a b Jaakko Salminen 1930–2022. (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 3.9.2022. Viitattu 18.2.2025.