Jaakko Meriluoto
Jaakko Herman Meriluoto (27. huhtikuuta 1917 Helsinki – 3. elokuuta 1988 Lahti) oli suomalainen tekniikan tohtori ja professori. Hänen vanhempansa olivat hammaslääkäri Aarne Meriluoto (ent. Printz) sekä rouva Martta Meriluoto (o.s. Kinnunen).[1]
Meriluoto valmistui ylioppilaaksi vuonna 1935 Lahden lyseosta. Hän valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1941, tekniikan lisensiaatiksi 1960 ja väitteli tekniikan tohtoriksi vuonna 1965. Väitöskirjan aiheena oli "Raaka-ainetekijöiden vaikutus sorvatun koivuviilun määrään ja laatuun". Opiskelun ohessa hän työskenteli käytännön tehtävissä. Hänen työpaikkojaan olivat mm. Lahti Oy, Sopenkorpi Oy ja Metsäliitto.[2] Lahden teknillisen oppilaitoksen puuteknologian yliopettajana hän toimi 1963–1973.lähde?
Meriluoto nimitettiin vuonna 1973 teknillisen korkeakoulun puun mekaanisen teknologian apulaisprofessorin virkaan. Vuonna 1976 hänet nimitettiin myös puuteknologian dosentiksi Helsingin yliopistoon. Hän jäi eläkkeelle 1979. Hänellä oli jatkuvasti yhteiskunnallisia luottamustehtäviä. Hän oli Lahden kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1946–1961, teknillisen lautakunnan jäsen 1954–1960 ja kaupunginhallituksen jäsen 1961–1964. Professorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1980.lähde?
Meriluoto oli aktiivinen vapaamuurari ja eteni Suomen Suurloosin suurmestariksi. Hän toimi tehtävässä 1975–1983. Hän oli suurmestarina ensimmäinen niin sanottujen maaseutuloosien edustaja.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pöyry, Sirkka ja Pietarinen, Anja (toim.): Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit (matrikkeli). Suomen Teknillinen Seura ja Tekniska Föreningen i Finland, 1982.
- ↑ Humanistinen aikakauskirja Koilliskulma 4/88, 1988. Suomen suurloosi ry..
- ↑ Ahtokari, Reijo & Ekman, Eero (toim.): Näkymättömän temppelin rakentajat – suomalaisen vapaamuurariuden historia. Otava, 2004. ISBN 951-1-19374-0