Jaakko Ilkka Virtanen
| Jaakko Ilkka Virtanen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. toukokuuta 1961 |
| Ohjaaja | |
| Taiteilijanimet |
Jaakko Virtanen Jake Virtanen |
| Aktiivisena | 1986– |
| Palkinnot | |
|
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Jaakko Ilkka Virtanen (s. 6. toukokuuta 1961) on suomalainen dokumenttielokuvien tekijä ja lääkäri. Hänen tunnetuimpia elokuviaan ovat Viisi tilannekuvaa (1990), Kuusi tapaa lähestyä naista (1990), Kahdeksan kohtaloa (1992) ja Miehen mitta (1999). Kuusi tapaa lähestyä naista palkittiin Tampereen elokuvajuhlilla.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virtanen opiskeli lääketiedettä Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa vuosina 1980–1982, mutta keskittyi pian elokuvien maailmaan. Vuonna 1995 hän valmistui taiteen maisteriksi Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osastolta. Vuonna 2008 Virtanen aloitti uudelleen lääketieteen opiskelun Turussa ja on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi.
Virtanen toimi Mikkelin läänin läänintaiteilijana 1994–1997 sekä tämän jälkeen Tampereen ammattikorkeakoulun elokuvataiteen lehtorina.[1]
Virtanen on toiminut tuotantoyhtiö Jaakko Ilkka productionsin omistajana vuodesta 1991.[2] Hänen perheeseensä kuuluu kolme poikaa.
Elokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Raivo (1986) on Andy Warhol -mainen minimalismikokeilu kuvista, joissa lyödään lekalla. Liitto (1988) kuvaa oululaisen homoparin elämää, Viisi tilannekuvaa (1990) katkaisuhoitoaseman alkoholistiasiakkaita ja työntekijöitä. Elokuvassa Kuusi tapaa lähestyä naista (1990) haastatellaan kreetalaisia miehiä, jotka tarjoavat seuraa länsimaista lomamatkalle tuleville naisille. Kahdeksan kohtaloa (1992) jatkoi Viiden tilannekuvan teemoja nyt sosiaaliviranomaisten työtä lama-aikana kuvaamalla. Samana vuonna Yle TV2 -kanavan Dokumenttiprojektiin Virtanen toteutti somalipakolaisia ja heidän vastaanottoaan Suomessa kuvaavan dokumentin En ole rasisti, mutta kuitenkin….[1]
Suomen EU-jäsenyyden varmistuttua Virtanen teki dokumentin Suomi-karjan antibioottikuuri (1993), joka kertoi elämästä sotkamolaisilla karjatiloilla samaan aikaan, kun Brysselissä tehtiin isoja päätöksiä. Rakastaa, rakastaa, ei rakasta (1995) pohtii kehitysvammaisten ihmissuhdeasioita, Kaksi tietä Atlantaan (1997) seuraa vammaisurheilijoiden valmistautumista paralympialaisiin. Miehen mitta tarttui rohkeiden miesesiintyjien myötä ajankohtaiseen Viagra- ja potenssikeskusteluun.[1]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Raivo (1986)
- Liitto (1988)
- Viisi tilannekuvaa (1990)
- Kuusi tapaa lähestyä naista (1990)
- Kahdeksan kohtaloa (1992)
- En ole rasisti, mutta kuitenkin… (1992)
- Suomi-karjan antibioottikuuri (1993)
- Kuoleman poika (1994)
- Rakastaa, rakastaa, ei rakasta (1995)
- Kaksi tietä Atlantaan (1997)
- Miehen mitta (1999), ohjaus, käsikirjoitus, tuottaja
- Kirjoitan teille täältä maan päältä, 2002, ohjaus, tuottaja, leikkaus, käsikirjoitus
- Onko ruoho vihreämpää?, 2003, tuottaja
- Mielen tila, 2007, tuottaja
- Makula - tarkan näkemisen alue, 2012, ohjaus, tuotanto, käsikirjoitus, kuvaus
- Suomen epävirallinen Linja, 2013, tuotanto
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Eila Anttila: Jaakko Ilkka Virtanen, teoksessa Eila Anttila (toim.): Lyhyttä ja pitkää, Kotimaisia elokuvantekijöitä. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy, 2000. ISBN 951-692-474-3
- ↑ Turun lääketieteenkandidaattiseura: Lääketiedettä vai elokuvia? (Arkistoitu – Internet Archive) 24.3.2005. Viitattu 3.3.2010
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
