J. W. Miesmaa
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Johan Wilhelm Miesmaa (sukunimi aik. Messman; 22. kesäkuuta 1859 Oulu – 23. lokakuuta 1917 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja kirjallisuuden suomentaja.[1][2]
Miesmaan vanhemmat olivat oululainen kauppias ja laivanvarustaja Karl Henrik Messman (1805–1882) ja Anna Maria Bonteck (k. 1864).[3] Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun ruotsalaisesta lyseosta 1880 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1884 ja filosofian maisteriksi 1886. Miesmaa oli Uusi Suometar-lehdessä aluksi toimittajana ja sitten toimitussihteerinä 1881–1911.[1]
Miesmaa oli naimisissa vuodesta 1888 Ellen Sigrid Törnuddin kanssa.[1]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ida Aalbergin muisto. Karisto 1915
- Vuosien varrelta. WSOY 1916
Suomennoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Fitzgerald Molloy : Venäjän hovista : kertoelmia 1700-luvulta. Trjö Weilin, Helsinki 1909
- Maurice Leblanc : Varjon merkki : Arsène Lupin'in muistelmia. Kirja, Helsinki 1915
- Léon de Tinseau : Ylimys työ-orjana : romaani. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino, Helsinki 1920
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- J. W. Miesmaa SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
- ↑ a b c Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
- ↑ J. V. Miesmaa. Aamulehti, 25.10.1917, nro 214, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 25.10.2017.
- ↑ Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Karl Henrik Messman. Verkkojulkaisu 2005 <https://ylioppilasmatrikkeli.fi/henkilo.php?id=14102>. Luettu 25.10.2017.
