Jätkänkynttilä
Jätkänkynttilä on perinteisesti kelosta tehty ulkotuli, joka tehdään sahaamalla kelohongan pätkän toinen pää halki neljään osaan tai poraamalla siihen reikä keskelle. Siihen saatetaan myös porata ilmareikiä alapäähän, jotta se saa ilmaa ja palaa sisältä päin niin, että siitä jää jäljelle ulkopuolen pinta.[1]
Jos ei ole käytettävänä keloa, niin joskus jätkänkynttilä tehdään myös uudesta pöllistä, joka on mäntyä tai kuusta. Sahattu osa on pystyssä olevan pätkän yläosassa. Sen sisälle sytytetään tuli, ja sisällä puussa oleva tervainen puu palaa ulkotulena. Sytytykseen käytetään yleensä tervaisia tikkuja, grillinsytytysnestettä tai -paloja.[1]
Jätkänkynttilän historiasta on hyvin vähän tutkittua tietoa, mutta metsämuseo Lustosta saadun informaation mukaan se on syntynyt Pohjois-Suomessa, jossa metsätyömiehet polttivat kuivaa Lapin keloa lämmitellessään ja valmistaessaan ruokaa metsätyömaalla. Puukynttilä muistuttaa rakovalkeata, joka palaa pitkään puun sisältämän tervan ansiosta. 1950-luvulla moottorisahojen yleistyessä alettiin valmistaa sahaamalla puupölkkyjä, joista syntyi nykyisen kaltaisia jätkänkynttilöitä. Ne asetettiin pystyyn lumihankeen palamaan. Pohjoisesta tapa levisi koristetuleksi Etelä-Suomeen.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Elhaimer, Anne: Jätkänkynttilä on joulun valaiseva juhlapölkky Yle Uutiset. 19.12.2015. Viitattu 15.1.2021.
- ↑ Miten/mistä tehdään oikeaoppinen jätkänkynttilä, ja mikä on palavan... Kysy.fi. 19.1.2008. Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 3.2.2021.[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hyytiäinen, Inka: Juho, 11, innostui jätkänkynttilöistä ja alkoi tehdä niitä myyntiin – pian kysyntä yllätti koko Kemppaisten perheen Kotiliesi. 19.12.2020. Viitattu 15.1.2021.