Jälleenvalokuvaus

Jälleenvalokuvaus on valokuvauksen toistamista paikassa, jossa on viive kahden kuvan välissä, se on "ennen ja nyt" -näkymä tietystä paikasta tai alueesta. Jotkut jälleenkuvaukset on otettu välittömästi, yleensä samasta näkökulmasta kuin aikaisempi kuva, mutta huomioimatta vuodenaikaa, linssiä tai rajausta. Jotkut ovat erittäin tarkkoja ja tämä edellyttää alkuperäisen kuvan huolellista tutkimista.^[1]

Jälleenvalokuvaus tieteissä

Vuodesta 1850 alkaen on kehitetty valokuvaustekniikoita erityisesti tieteelliseen tutkimukseen ja fotogrammetriaan^[2], joissa on valmistettu tarkkoja mittauksia esimerkiksi triangulaatiopisteitä numeroimalla, joissa valokuvatallenteiden avulla voidaan seurata muutoksia ekologisissa järjestelmissä.^[3] Jälleenvalokuvausta käytetään yhä tieteissä tallentamaan vähittäisiä tai syklisiä tapahtumia (esimerkiksi eroosiota, tai jäätikön virtausta^[4]), mittaamaan joen hiekkapankkien laajuutta tai muita ajan myötä hitaasti muuttuvia ilmiöitä.^[5]

Yhteiskuntatutkimuksessa

Jälleenvalokuvaus on ollut myös hyödyllinen visuaalinen menetelmä^[6] sosiologian ja viestinnän tutkijoille sosiaalisen muutoksen ymmärtämiseksi.^[7] Tavallisia lähestymistapoja ovat valokuvat paikoista, osallistujista, toiminnoista tai prosessista, joissa tutkijat tarkastelevat jatkuvuutta.^[8] Menetelmästä on hyötyä sosiaalisen muutoksen tutkimisessa, koska kameralla on kapasiteetti tallentaa kohtauksia kattavasti ja nopeasti, sekä tallentaa dokumentteja sekä yksityiskohtaisesti että monimutkaisesti yhdellä kertaa, ja huomaamattomasti.

Jälleenkuvaukset antavat "hienovaraisia vihjeitä sosiaalisen elämän muuttuvasta luonteesta" (Reiger, 1996, s. 7). Kun analysoidaan jatkuvuuden elementtejä kuvissa, tutkijoiden täytyy olla varovaisia jotta ei tehdä virheellisiä tulkintoja muutoksesta.

Eräs jälleenkuvaukseen läheisesti liittyvä käyttötapa on ollut poliittinen. Gustavo Germano on kuvannut Argentiinassa kadonneita perheitä, jolloin on avattu sekä puuttuvat ihmiset, että elämän jatkuvuus.

Menetelmät ja tekniikat

Tarkassa jälleenvalokuvauksessa määritellään yleensä useita seikkoja ennen valokuvan ottamista.^[9] Tärkeä lähtökohta on vanhan kuvan valinta. Jotta voidaan näyttää jatkuvuus kahden kuvan välillä, jälleenvalokuvaaja sisällyttää yleensä kuvaan rakennuksen tai muu kohteen, joka on läsnä uudessa näkymässä. Joidenkin kaupunkien näkymät muuttuvat niin paljon, että alkuperäiset rakennukset ovat täysin myöhemmin rakennettujen rakennusten peitossa, tai on purettu. "Ennen ja nyt" kuva voidaan ottaa, mutta siinä ei ole mitään yhteistä, joka yhdistäisi kahta kuvaa.

Alkuperäisen valokuvaajan tarkkailupiste on saattanut kadota vuosien varrella, joten jälleenvalokuvaajan on valittava sellainen näkymä, josta tarkkailupiste voidaan saavuttaa, tai vuokrata laitteita, joilla kameran alkuperäinen sijainti voidaan tallentaa.

Nykyaikaiset kameroiden linssit eroavat huomattavasti vanhemmista, joten jälleenvalokuvaajan on otettava huomioon myös linssiä ympäröivä alue ja tarvittava syväterävyys.

Tarkkailemalla alkuperäistä kuvaa jälleenkuvaaja määrittää vuodenajan ja vuorokaudenajan havainnoimalla kasvustoa ja varjoja. Paras tapa tehdä tämä on pystyttää kamera alkuperäiseen tarkastelukulmaan suunnilleen oikeaan vuoden- ja kellonaikaan, ja odottaa alkuperäisessä näkymässä, kunnes varjot saavuttavat samoja kohtia suhteessa ympäröiviin esineisiin. Jos työ tehdään äärimmäisen tarkasti, on mahdollista sijoittaa kuva toisen päälle ja havaita rakennusten reunojen sopivan täsmälleen yhteen.

Mobiili- ja tietokoneavusteinen digitaalinen jälleenkuvaus

Älypuhelimet, joissa on sekä kameroita, että kuvankäsittely^[10], voivat yksinkertaistaa jälleenvalokuvauksen prosessia. Tähän mennessä esimerkkejä ovat tästä "tietokoneavusteinen jälleenvalokuvaus"^[11], lähestymistapa, joka käyttää ominaisuuksien sovittamista (feature-matching) ja liikettä rakenteesta (stucture-to-motion) ominaisuutta, joka kertoo valokuvaajalle, miten liikkua niin, että nykyinen näkymä vastaa parhaiten aikaisempaa sekä "yhteisöllistä jälleenvalokuvausta" (Collaborative Rephotography)^[12], jossa nykyinen näkymä peitetään läpinäkyvästi alkuperäisen kuvan päälle, jotta valokuvaaja pystyy räätälöimään näkymän osia ennen kuvan ottamista. Erityishankkeita ovat rePhoto Retake Melbourne, kansalaistieteen projekteja varten tehty applikaatio, jolla voidaan muun muassa harjoittaa kilpikonnien seurantaa ja kaupunkien puiden tarkkailua, sekä Retake Melbourne, joukkoistettu ja joukkorahoitettu älypuhelinsovellutus, jossa jälleenkuvataan Melbournen 50 vuotta vanhaa arkistoa ja Mark Strizicin katumaisemia archive.

Esimerkkejä

Crocker taidemuseo, Sacramento, Kalifornia.
Fox Tucson elokuvateatteri.
Granby katu Leichester noin 1903 ja 2009.

Lähteet

↑ The SAGE Handbook of Visual Research Methods Editors Eric Margolis, Luc Pauwels. Publisher SAGE, 2011. Pt. 2 – Ch. 6, 7, 8; Pt. 3 – Ch. 13
↑ Photogrammetry-the art of making measurements using images-is the task of determining an object or its dimensions using photographs. Preliminary work on this problem was done by Lambert in what he referred to as "inverting the perspective” and by Beautemps-Beaupre (1791–1793). In surveying these methods were first tested by A. Laussedat (1852-59). Starting in 1855 I. Porro began developing instruments for photogrammetry. A. Meydenbauer brought architectural photogrammetry to high level. W. Jordan17 and C. Koppe approached the problem from the standpoint of geodesy, and G. Hauck approached it from a theoretical point of view. Photogrammetry was practiced on a large scale in Italy by L. P. Paganini since 1880 and in Canada by E. Deville since 1889. S. Finsterwalder has been doing aerial photogrammetry from balloons since 1890. C. Pulfrich has been using stereoscopy since 1890. A. Laussedat has collected material on the history of photographic methods and equipment.” Finsterwalder, S. (1906) Photogrammetrie. In: Encyklopeidie der Mathematischen Wissenschaften mit Einschluft ihrer Anwendungen. Band VI, Teil1, Geodcisie und Geophysik. Leipzig: B.G. Teubner 1906–1925. pp. 98–116.
↑ Harrison, A. E. (1974) Reoccupying Unmarked Camera Stations for Geological Observations. Geology, 2(9): 469–471.
↑ Fagre, D. B. and McKeon, L. A. (2010) ‘Documenting disappearing glaciers: Repeat photography at Glacier National Park, Montana, USA’, Repeat Photography: Methods and Applications in the Natural Sciences. Covelo, CA: Island Press.
↑ Webb, Robert H. (1996) Grand Canyon, a Century of Change: Rephotography of the 1889–1890 Stanton Expedition. Tucson:University of Arizona Press.
↑ Rose, Gillian (2007). Visual Methodologies: An Introduction to the Interpretation of Visual Materials. Thousand Oaks, CA: Sage Publications.
↑ Prosser, Jon. Researching with Visual Images: Some Guidance Notes and Glossary for Beginners. Economic and Social Research Council's National Centre for Research Methods, The Universities of Manchester and Leeds, July 2006.
↑ For diverse examples see Framing Time And Place: Repeats & Returns In Photography Conference, University of Plymouth Time and Place Information (2).pdf Framing Time And Place: Repeats & Returns In Photography Conference, University of Plymouth^{[vanhentunut linkki]}
↑ Burke, Peter. Eye-witnessing: The Uses of Images as Historical Evidence. London: Reaktion Books; Ithaca, NY: Cornell University Press.
↑ Snavely, Keith N. (2008) Scene Reconstruction and Visualization from Internet Photo Collections Doctor of Philosophy Dissertation in Computer Science & Engineering, University of Washington
↑ Soonmin Bae, Aseem Agarwala, Fredo Durand. "Computational Re-Photography", ACM Transactions on Graphics (Presented at SIGGRAPH Asia 2010), 29(3), pp. 24:1–24:15. [1]
↑ "Collaborative rephotography", Ruth West, Abby Halley, Daniel Gordon, Jarlath O'Neil-Dunne, Robert Pless, In ACM SIGGRAPH 2013 Studio Talks, pp. 20, 2013.

Aiheesta muualla

Mitä on jälleenvalokuvaus?, YouTube
Second View (Arkistoitu – Internet Archive) – Rephotographic Survey Project
Third View (Arkistoitu – Internet Archive) – A Rephotographic Survey of the American West
The Commons – Flickr
Vanhojen valokuvien kartoitus- ja jälleenkuvauskeskus Ajapaik

[1] The SAGE Handbook of Visual Research Methods Editors Eric Margolis, Luc Pauwels. Publisher SAGE, 2011. Pt. 2 – Ch. 6, 7, 8; Pt. 3 – Ch. 13

[2] Photogrammetry-the art of making measurements using images-is the task of determining an object or its dimensions using photographs. Preliminary work on this problem was done by Lambert in what he referred to as "inverting the perspective” and by Beautemps-Beaupre (1791–1793). In surveying these methods were first tested by A. Laussedat (1852-59). Starting in 1855 I. Porro began developing instruments for photogrammetry. A. Meydenbauer brought architectural photogrammetry to high level. W. Jordan17 and C. Koppe approached the problem from the standpoint of geodesy, and G. Hauck approached it from a theoretical point of view. Photogrammetry was practiced on a large scale in Italy by L. P. Paganini since 1880 and in Canada by E. Deville since 1889. S. Finsterwalder has been doing aerial photogrammetry from balloons since 1890. C. Pulfrich has been using stereoscopy since 1890. A. Laussedat has collected material on the history of photographic methods and equipment.” Finsterwalder, S. (1906) Photogrammetrie. In: Encyklopeidie der Mathematischen Wissenschaften mit Einschluft ihrer Anwendungen. Band VI, Teil1, Geodcisie und Geophysik. Leipzig: B.G. Teubner 1906–1925. pp. 98–116.

[3] Harrison, A. E. (1974) Reoccupying Unmarked Camera Stations for Geological Observations. Geology, 2(9): 469–471.

[4] Fagre, D. B. and McKeon, L. A. (2010) ‘Documenting disappearing glaciers: Repeat photography at Glacier National Park, Montana, USA’, Repeat Photography: Methods and Applications in the Natural Sciences. Covelo, CA: Island Press.

[5] Webb, Robert H. (1996) Grand Canyon, a Century of Change: Rephotography of the 1889–1890 Stanton Expedition. Tucson:University of Arizona Press.

[6] Rose, Gillian (2007). Visual Methodologies: An Introduction to the Interpretation of Visual Materials. Thousand Oaks, CA: Sage Publications.

[7] Prosser, Jon. Researching with Visual Images: Some Guidance Notes and Glossary for Beginners. Economic and Social Research Council's National Centre for Research Methods, The Universities of Manchester and Leeds, July 2006.

[8] For diverse examples see Framing Time And Place: Repeats & Returns In Photography Conference, University of Plymouth Time and Place Information (2).pdf Framing Time And Place: Repeats & Returns In Photography Conference, University of Plymouth^{[vanhentunut linkki]}

[9] Burke, Peter. Eye-witnessing: The Uses of Images as Historical Evidence. London: Reaktion Books; Ithaca, NY: Cornell University Press.

[10] Snavely, Keith N. (2008) Scene Reconstruction and Visualization from Internet Photo Collections Doctor of Philosophy Dissertation in Computer Science & Engineering, University of Washington

[11] Soonmin Bae, Aseem Agarwala, Fredo Durand. "Computational Re-Photography", ACM Transactions on Graphics (Presented at SIGGRAPH Asia 2010), 29(3), pp. 24:1–24:15. [1]

[12] "Collaborative rephotography", Ruth West, Abby Halley, Daniel Gordon, Jarlath O'Neil-Dunne, Robert Pless, In ACM SIGGRAPH 2013 Studio Talks, pp. 20, 2013.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]

[11]

[12]

Jälleenvalokuvaus

Sisällys