Ivan Turgenev

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Ivan Turgenjev)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ivan Sergejevitš Turgenev
Henkilötiedot
Syntynyt9. marraskuuta 1818
Orjol, Venäjän keisarikunta
Kuollut3. syyskuuta 1883 (64 vuotta)
Bougival, Ranska
Kansalaisuus Venäjä
Ammatti prosaisti, runoilija
Kirjailija
Kirjallinen suuntausvenäläinen realismi
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Ivan Sergejevitš Turgenev (ven. Ива́н Серге́евич Турге́нев); (9. marraskuuta (J: 28. lokakuuta) 1818 Orjol, Venäjän keisarikunta – 3. syyskuuta (J: 22. elokuuta) 1883 Bougival, Ranska[1]) oli venäläinen kirjailija, näytelmäkirjailija ja runoilija, joka tunnetaan parhaiten kertomuskokoelmastaan Metsämiehen muistelmat sekä romaaneistaan Isät ja pojat ja Aateliskoti.[2]

Suku ja koulutus, virka-ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turgenev syntyi varakkaaseen aatelisperheeseen, jossa kärsi tunteellisen ja väkivaltaisen äitinsä kohtelusta koko lapsuutensa. Hänen vanhempansa olivat kyrassieeri, rykmentin eversti, Napoleonin sotiin osallistunut Sergei Nikolajevitš Turgenev (1793–1834) ja Varvara Petrovna Lutovinova (1787–1850). Hänen isänsä kuului vanhaan mutta köyhään Tula-aristokratian Turgenev-sukuun, jonka historia juontaa juurensa 1400-luvulle.[3][4] Ivanin äiti oli kotoisin Orjolin kuvernementin varakkaasta Lutovinov-aatelissuvusta ja kokenut onnettoman lapsuuden äitinsä kuoltua ja vietettyään nuoruutensa setänsä luona, kunnes peri väkivaltaiselta isäpuoleltaan valtavan mm. 5 000 'sielua' (miespuolista maaorjaa) käsittävän sukuomaisuutensa 26-vuotiaana ja meni naimisiin vuonna 1816.[5][6][7]

Avioliitto solmittiin tammikuussa 1816 rahan vuoksi eikä se ollut onnellinen. Sulhanen oli erittäin komea, vaikka naisellisuuteen taipuvainen ja morsian oli erittäin rikas, kuusi vuotta vanhempi eikä mikään naisellinen kaunotar. Ivanin ja hänen veljensä Nikolain (marraskuu 1816-1879) ja Sergein (1819?-1834) kasvatti heidän äitinsä, koulutettu sekä autoritaarinen nainen. Heidän asuinpaikkansa oli äidinpuoleisen suvun Spasskoje-Lutovinovon sukutila lähellä Mtsenskiä, jonka Iivana Julma oli lahjoittanut aikoinaan Lutovinov-suvulle.[7] Varvara Turgeneva toimi myöhemmin innoituksena Turgenevin novellin Mumu (ven. Муму, 1852) vuokraemännälle. Veljeksillä oli ulkomaisia ​​kotiopettajia; Ivan puhui sujuvasti ranskaa, saksaa ja englantia. Perheenjäsenet käyttivät ranskaa jokapäiväisessä elämässä, mukaan lukien rukouksissa. Poissaoleva isä kuitenkin vaati, että pojat kirjoittivat kirjeet hänelle venäjäksi. Kirjailijan äiti seurasi tiiviisti kirjallisuutta ja tunsi Nikolai Karamzinin, Vasili Žukovskin, Aleksandr Puškinin, Mihail Lermontovin ja Nikolai Gogolin tuotantoa.[8][9]

Kun Ivan oli neljävuotias, perhe matkusti vuonna 1822 Saksan, Sveitsin ja Ranskan halki. Bernin eläintarhassa poika lähes putosi karhujen aitaukseen ennen kuin isä onki hänet jaloista pitäen ylös. Vuonna 1827 Turgenevit muuttivat Moskovaan mahdollistaakseen lapsille kunnollisen koulutuksen. Aatelisperheen pojan kotikoulutuksen jälkeen poika laitettiin ensin Weidenhammerin sisäoppilaitoksessa ja sitten Lazarev-instituuttiin, jota käydessään hän asui johtaja I. F. Krausen pensionaatissa.[6][5]

Isä vietti vähän aikaa perheen kanssa, hänellä oli muita naissuhteita ja hän jätti perheensä vuonna 1830. Vaikka hän ei ollut vihamielinen heitä kohtaan, hänen välinpitämätön suhtautumisensa ja henkinen sekä fyysinen poissaolonsa loukkasi Ivanin tunteita. Isän ja pojan välistä vaikeaa suhdetta sekä isän suhdetta 18-vuotiaaseen ruhtinatar Jekaterina Lvovna Šahovskajaan (1815–1836), [johon 15-vuotias Ivan oli itsekin rakastunut vuonna 1833] kuvataan omaelämäkerrallisessa kertomuksessa Ensi lempi (ven. Первая любовь, Pervaja ljubov, 1860).[6][5]

Ivanilla oli myös sisarpuoli Varvara Bogdanovitš-Lutovinova, naim. Žitova (1833-1900), joka asui hänen äitinsä talossa 'oppilaana' ja kirjoitti muistelmat, jotka ovat arvokas tietolähde kirjailijasta. Varvara Petrovna Turgeneva sai 45-vuotiaana lapsen suhteesta 20 vuotta nuoremman perhelääkäri Andrei Bersin (1808-1868) kanssa, jonka myöhemmin avioliitosta syntynyt tytär Sofija Andrejevna Tolstaja oli Leo Tolstoin vaimo. "Oppilas" Varvara oli hemmoteltu ja puettu paljon paremmin kuin velipuolensa.[10]

Turgenev opiskeli vuoden Moskovan yliopistossa sanataiteen osastolla ja perheen muutettua vanhemman veljen sotilasuran myötä Pietariin, hän siirtyi Pietarin yliopistoon[11] filosofiseen tiedekuntaan vuosiksi 1834–1837 keskittyen klassikoihin, venäläiseen kirjallisuuteen ja filologiaan.[5] Opiskeluvuosinaan hän tutustui muun muassa johtaviin länsimielisiin zapadnikkeihin.[2] Tuona aikana hänen isänsä kuoli munuaiskivitautiin, ja sen jälkeen kuoli hänen nuorempi veljensä Sergei epilepsiaan.[5] Vuosina 1838–1841 hän opiskeli filosofiaa, erityisesti Hegeliä, ja historiaa Berliinin yliopistossa. Hän palasi Pietariin suorittamaan latinan ja kreikan kielen maisterintutkintonsa tyydyttävästi vuonna 1842 ja suunnitteli väitöskirjaa, mutta kieltäytyi puolustamasta sitä julkisesti väitöstilaisuudessa.[12][6]

Spasskoje-Lutovninovon maatila.
Varvara Petrovna Turgeneva, 1810-luku, kirjailijan äiti.

Turgenev aloitti virkauransa Venäjän julkishallinnossa ja työskenteli kollegisihteerinä sisäministeriössä vuosina 1843–1845.[12] Hän oli Keisarillisen tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsen venäjän kielen ja kirjallisuuden kategoriassa vuonna 1860, Oxfordin yliopiston kunniatohtori vuonna 1879 ja Moskovan yliopiston kunniajäsen vuonna 1880.[13]

Sergei Nikolajevitš Turgenev, kirjailijan isä.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turgenev ei koskaan mennyt naimisiin, mutta hänellä oli suhteita perheensä maaorjien kanssa, joista yksi johti hänen aviottoman tyttärensä Pelageja (Polina) Turgenevan (myöh. avioliitossa Brewer, 1842–1919) syntymään.[14] Tytär oli kirjailijan vuonna 1841 alkaneesta suhteesta sukutilan ompelijattaren Avdotja Jermolajevna Ivanovan kanssa. 23-vuotias Turgenev olisi halunnut mennä 'Dunjašan' kanssa naimisiin, mutta äiti Varvara Petrovna kielsi sen ehdottomasti ja lähetti raskaana olevan tytön vanhempiensa luo Moskovaan, jossa hänet naitettiin lapsen synnyttyä.[15] Turgenev tunnusti lapsen vasta vuonna 1857 ja tyttö kasvatettiin kahdeksanvuotiaasta lähtien Turgenevin pitkäaikaisen naisystävän Pauline Viardot'n perheessä Ranskassa, jossa Turgenev muutti hänen etunimensä Pelageyasta Paulinetteksi.[16]

Turgenev ei uskaltanut vakiintua. Hänellä oli parikin lupaavaa morsianehdokasta vuonna 1854: hänen 18-vuotias serkkunsa Olga Alexandrovna Turgeneva, joka oli esikuva Tatjanalle romaanissa Savua (ven. Дым, 1867)[17] ja Leo Tolstoin 24-vuotias sisar Maria Nikolajevna Tolstaja (1830–1912), joka jätti hänen takiaan miehensä ja pikkuserkkunsa kreivi Valerian Petrovitš Tolstoin (1813–1865). Kirjailija käytti Mariaa myöhemmin Verotškan esikuvana tarinassa Faust (ven. Фауст, 1856), jonka hän omisti tälle. Kummastakaan näistä avioliittoyritelmistä ei tullut mitään.[18]

Syksyllä 1843 Turgenev näki Pauline Viardot'n ensimmäisen kerran oopperan lavalla, kun suuri laulajatar tuli kiertueelle Pietariin. Hänet esiteltiin laulajattarelle, joka oli naimisissa teatterinjohtaja ja taidekriitikko Paul Viardot'n kanssa. Kun Pauline Viardot´n esiintymiskiertue Venäjällä päättyi, Turgenev lähti yhdessä Viardot-perheen kanssa Pariisiin vastoin äitinsä tahtoa ja lähes rahattomana, vaikka kaikki pitivät häntä rikkaana miehenä. Hän oli näet edelleen erimielisyyksissä äitinsä kanssa, joka oli yksi Venäjän rikkaimmista naisista ja valtavan maatalous- ja teollisuusimperiumin omistaja.[15]

Kirjallinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turgenev aloitti uransa runoilijana ja palasi runouden pariin 1870-luvun lopulla. Hän oli 1840- ja 1850-lukujen vaihteessa tuottelias näytelmäkirjailija. Hänen komediaansa Kuukausi maalla (Mesjats v dererne, 1850), Nahlebnik (Leipävieras, 1848) ja Holostjak (Vanhapoika, 1849) esitetään venäläisissä teattereissa edelleen.[2]

Ivan Turgenev, K. A. Gorbunov 1838

Turgenevin tunnetuimpia kertomuksia ovat Tarpeettoman ihmisen päiväkirja (ven. Дневник лишнего человека, Dnevnik lišnego tšeloveka, 1850, suom. 1915 Tarpeeton ihminen), Asja (1858, suom 1882) sekä Ensi lempi (ven. Первая любовь, Pervaja ljubov, 1860, suom. 1883 Ensirakkaus).[2]

Maaorjuus ja talonpoikaiskysymys olivat tärkeitä aiheita 1850-luvun kirjallisuudessa, kuten esimerkiksi Konstantin ja Ivan Aksakovin isän Sergei Aksakovin romaanissa Perhekronikka (Semeinaja hrokika, 1856, suom. 1952). Turgenev tunsi talonpoikien kurjat olot lapsuudestaan, hänen äitinsä omaisuuteen kuului muun muassa 5 000 'sielua' eli miespuolista maaorjaa. Vuonna 1852 ilmestyneen pienoisromaani Metsämiehen muistelmat (ven. Записки охотника, Zapiski ohotnika, suom. 1881) pääaiheena ei ollut metsästys, vaan talonpojat. Teos oli uraauurtava ja sillä oli suuri vaikutus venäläisen kirjallisuuden myöhempiin talonpoikaiskuvauksiin. Teoksen ilmestyttyä Turgenev pidätettiin ja karkotettiin maatilalleen Spasskoje-Lutovinovoon. Pidätyksen virallinen syy oli muistokirjoitus, jonka hän julkaisi Nikolai Gogolin kuoleman jälkeen vuonna 1852, koska Gogolin nimeä ei tuolloin saanut enää mainita painetussa sanassa.[2]

Ivan Turgenev, Eugène Lami 1844

1850-luvun kuluessa Turgenev julkaisi sarjan romaaneja, jotka vakiinnuttivat hänen kirjailjanmaineensa. Metsämiehen muistelmia seurasivat Rudin (ven. Рудин, 1856, suom. 1896), Aateliskoti (ven. Дворянское гнездо, Dvorjanskoje gnezdo, 1859, suom. 1888) ja Aattona (ven. Накануне, Nakanune, 1860, suom. 1883). Vuonna 1862 Turgenev julkaisi tunnetuimman romaaninsa Isät ja lapset (ven. Отцы и дети, Otsy i deti, suom. 1892, vuoden 1973 suomennos Isät ja pojat). Romaani vakiinnutti käsitteen "nihilisti" merkitsemään 1860-luvun radikaalinuorisoa ja sen elämänkatsomusta[2] ja kuvasi sukupolvien välistä kuilua.[19] Romaani nostatti ilmestyessään myrskyn kirjallisessa eliitissä sekä liberaali- ja radikaaliälymystössä. Turgenev siirtyi kirjansa herättämän kuohunnan myötä ensin Saksaan ja sitten Ranskaan.[2]

Turjegenev oli 1860-luvun johtava liberaalikirjailija. Hän yhdisti tuotannossaan edistykselliset yhteiskunta-arvot sekä kokemuksensa aatelisesta elämänpiiristä. Romaaneissaan Turgenev pyrki tietoiesti tuomaan esille venäläisen yhteiskunnan ajankohtaisia kysymyksiä, erityisesti intelligentsijaa puhuttavia aatevirtauksia. Hän piti kiinni zapadnikki-ajattelusta elämänsä loppuun asti: hänen mukaansa Venäjän tuli yhteiskuntakehityksessään ottaa oppia lännestä. Turgenev kiisteli tämän vuoksi muun muassa Aleksandr Herzenin kanssa, sillä Herzenille Eurooppa edusti porvarillisen elämäntavan rappiota. Turgenev uskoi Venäjän hyötyvän koulutetusta eliitistä, Herzen taas pani toivonsa Venäjän talonpoikiin.[20][2]

Toisin kuin suuret aikalaisensa Leo Tolstoi ja Fjodor Dostojevski, Turgenev ei käsitellyt töissään uskonnollisia aiheita .[21] Tämä johti kohtalaisen viileisiin suhteisiin näitä kirjailijakollegoita kohtaan. Turgenevilla oli läheisin suhde ranskalaiseen kirjailijaan Gustave Flaubertiin.

Kirjailijan tytär Pelageja (Paulette) Ivanovna Turgeneva (1842–1918) noin vuonna 1865.

Turgenev asui 1850-luvulta lähtien enimmäkseen Saksassa ja Ranskassa, jonne hän muutti rakastamansa naimissa olevan naisen, säveltäjä ja laulajatar Pauline Viardot'n perässä,[2] mutta vietti aikaansa myös maatilallaan Spasskoje-Lutovinovossa. Ulkomailla hän levitti venäläisen realismin vaikutteita Länsi-Euroopassa, mikä käy ilmi hänen kirjeenvaihdossaan Gustave Flaubertin ja Guy de Maupassantin kanssa.[2] Tuona aikana hän myös tutustui yhdysvaltalaiseen Henry Jamesiin, joka käänsi hänen teoksensa Nov (ven. Новь, Neisytmantu 1877) englanniksi nimellä Virgin Soil. Se teki Turgenevia tunnetuksi englanninkielisessä maailmassa.

Turgenevin tuotanto kuvaa kiinteästi venäläisten elämää, vaikka hän itse asui suuren osan elämästään muualla. Hän kykeni tarkasti kuvaamaan kotimaansa erilaisia henkisiä virtauksia. Hänen teoksissaan kuvastuvat venäläisen sivistyneistön ja puolisivistyneistön ihanteet ja arkitodellisuus.[19]

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turgenev oli ensimmäinen venäläinen kirjailija, jonka teoksia myös ranskalainen, englantilainen ja saksalainen aikalaisyleisö tunsi. Suomeksi hänen kertomuksiaan ja romaanejaan on ilmestynyt useina eri käännöksinä ja uusintapainoksina 1880-luvulta lähtien. Kertomus Tarpeettoman ihmisen päiväkirja 1850 antoi nimen (lišni tšelovek) "tarpeeton ihminen" venäläisen kirjallisuuden tyyppihahmolle.[2] Käsitteen luojana pidetään kuitenkin Aleksandr Puškinia.[22]

Suomennettuja teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tarpeettoman ihmisen päiväkirja. (Dnevnik lišnego tšeloveka, 1850) Suomentanut Eila Salminen. Karisto, 2000 (1. painos 1980). ISBN 951-23-1681-1
  • Metsämiehen muistelmia. (Zapiski ohotnika, 1852) Suomentanut Hilja Riipinen. WSOY, 2000 (1. painos 1931). ISBN 951-0-24985-8
  • Mesjats v derevne (1855) (Kuukausi maalla tai Natalia Petrovna)
  • Rudin (1856)
  • Kohtaus. (Asja, 1858) Suomentanut V. Levänen. Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, 1957.
  • Aateliskoti. (Dvorianskoe gnezdo, 1859) Suomentanut Ulla-Liisa Heino. Otava, 1964.
  • Nakanune (1860) (Aattona)
  • Ensirakkaus. (Pervaja ljubov, 1860) Suomentanut Martti Anhava. Otava, 2001. ISBN 951-1-17056-2
  • Isät ja pojat. (Ottsy i deti, 1862) Suomentanut Juhani Konkka. Tammi, 2005 (1. p. 1963). ISBN 951-31-3366-4
  • Призраки (1864) (Aaveita)
  • Dym (1867) (Savua)
  • Stepnoi korol Lir (1870) (Aron kuningas tai Kuningas Lear arolla)
  • Keväiset virrat. (Vešnie vody, 1872) Suomentanut Lyyli Grönlund. Petroskoi: Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, 1959.
  • Nov (1877) (Neitsytmantu)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Freeborn, Richard H.: Ivan Turgenev Encyclopaedia Britannica. Viitattu 31.12.2022. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k Turoma, Sanna. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 4. Realismin huippukausi. Kirjallisuus radikalisoituu”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 287-292. Gaudeamus, 2015, 2. p.. ISBN 9789524953450
  3. ↑ Määritä osoite! gerbovnik.ru. (venäjäksi)
  4. ↑ Pipes, Richard (1981). U.S. Soviet Relations in the Era of Détente: a Tragedy of Errors, s. 17. Westview Press.
  5. ↑ a b c d e Lebedev, Juri: Turgenev, s. 8-103. Moskova: Molodaja Gvardija, 1990. ISBN 5-235-00789-1 (venäjäksi)
  6. ↑ a b c d Тургенев, Иван Сергеевич. Энциклопедический словарь Брокгауза и Ефрона : в 86 т. (82 т. и 4 доп.) / Brockhausin ja Efronin tietosanakirja. Brockhaus, 1890–1907. Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ a b Lutovinov coat of arms, All-Russian Armorials of Noble Houses of the Russian Empire. Part 8. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio. (venäjäksi)
  8. ↑ Бялый, Г. А. & Клеман, М. К. / Biali, G. A. & Clement, M. K: Тургенев. История русской литературы. Т. VIII. Литература шестидесятых годов. Ч. 1 / Turgenev. Venäjän kirjallisuuden historia. T. VIII. 60-luvun kirjallisuutta. Osa 1, s. 389-399. АН СССР, 1956. Teoksen verkkoversio. (venäjäksi)
  9. ↑ Зайцев, Б. К: Жизнь Тургенева, s. 14. Париж: YMCA Press, 1949.
  10. ↑ Чернов, Н. М. / Tsernov, N. M: Первая любовь. / Ensirakkaus www.turgenev.org.ru. Arkistoitu 3.1.2015.
  11. ↑ Morfill, William Richard. "Turgueniev, Ivan". Teoksessa Chisholm, Hugh (toim). Encyclopædia Britannica. Osa 27, (11. painos), s. 417. Cambridge University Press, 1911.
  12. ↑ a b Шикман, А. П. / Shikman, A. P: Иван Сергеевич Тургенев. Деятели отечественной истории. Биографический справочник / Ivan SergejevitsTurgenev. Kansallisen historian hahmoja. Elämäkertaopas. М.: АСТ / Moskova, AST, 1997. ISBN 5-15-000089-2 (venäjäksi)
  13. ↑ Летопись Московского университета / Moskovan yliopiston kronikka letopis.msu.ru. (venäjäksi)
  14. ↑ Schapiro, Leonard (1982). Turgenev, His Life and Times.. Harvard University Press. ISBN 9780674912977
  15. ↑ a b Мурадян, А. / Muradjan, A: Тургенев с нами. Отец и дочь / Turgenev on kanssamme. Isä ja tytär. Орловский вестник / Orlovsky Bulletin, 26.2.2012. Artikkelin verkkoversio. (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. ↑ Казарина, К. / Casarin, K: Четыре возлюбленные писателя Ивана Тургенева. / Neljä kirjailija Ivan Turgenevin rakastajaa. Культура. Комсомольская правда / Kulttuuri. TVNZ, 8 ноября 2013. Artikkelin verkkoversio. (venäjäksi)
  17. ↑ Кийко, Е. И. / Kijko, E. I: Российская виртуальная библиотека. Комментарии к роману / Venäjän virtuaalikirjasto. Kommentteja romaanista "Savua". RVB.ru, 2010–2023. Teoksen verkkoversio.
  18. ↑ Подсвирова Л. Ф. / Podsvirova L. F: Лев Толстой. Мария Николаевна Толстая. Государственный/ Leo Tolstoi. Maria Nikolajevna Tolstaja.. музей Л. Н. Толстого / Leo Tolstoin valtionmuseo, 2013-2014. Artikkelin verkkoversio.
  19. ↑ a b Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-Öljytalous), s. 7353–7354, art. Turgenev, Ivan. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9
  20. ↑ Jangfeldt, Bengt: Venäjä : Aatteet ja ideat Pietari Suuresta Putiniin, s. 99-100. Siltala, 2022. ISBN 978-952-388-137-2
  21. ↑ Bloom, Harold (toim.): ”Leonard Schapiro, Turgenev, His Life and Times”, Ivan Turgenev : New York: Random, 1978], s. 95–96, 214. Chelsea House Publishers, 2003. ISBN 9780791073995
  22. ↑ Superfluous man Encyclopædia Britannica. Viitattu 28.3.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ivan_Turgenev&oldid=22713985”