Ivan Tsih’an
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Tsih’an vuoden 2007 MM-kilpailuissa, joissa hän voitti kultaa. | |||
Maa:  Valko-Venäjä
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
| Hylätty | Ateena 2004 | moukarinheitto | |
 Hopeaa |
Rio 2016 | moukarinheitto | |
 Pronssia |
Peking 2008 | moukarinheitto | |
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Pariisi 2003 | moukarinheitto | |
| Hylätty | Helsinki 2005 | moukarinheitto | |
| Kultaa |
Osaka 2007 | moukarinheitto | |
| EM-kilpailut | |||
| Hylätty | Göteborg 2006 | moukarinheitto | |
| Hopeaa |
Amsterdam 2016 | moukarinheitto | |
Ivan Ryhoravitš Tsih’an (valkoven. Іва́н Рыго́равіч Ці́хан, ven. Ива́н Григо́рьевич Ти́хон, Ivan Grigorjevitš Tihon, s. 24. heinäkuuta 1976 Slonim, Valko-Venäjän SNT, Neuvostoliitto) on valkovenäläinen moukarinheittäjä, Euroopan-mestari, kaksinkertainen maailmanmestari ja olympiamitalisti.
Tsih’an voitti alle 23-vuotiaiden Euroopan-mestaruuden Turussa 1997 tuloksella 77,46. Ateenan MM-kisoissa hän jäi loppukilpailussa ilman tulosta[1]. Budapestin EM-kilpailuissa 1998 hän karsiutui loppukilpailusta, mutta sijoittui Sydneyn olympialaisissa 2000 neljänneksi tuloksella 79,17. Edmontonin MM-kilpailuissa 2001 hän karsiutui loppukilpailusta ja oli Münchenin EM-kilpailuissa 2002 yhdeksäs.
Ensimmäisen maailmanmestaruutensa Tsih’an voitti 2003 Pariisissa tuloksella 83,05, mikä oli lähes kolme metriä enemmän kuin toiseksi tulleella Unkarin Adrian Annusilla. Muutamaa päivää myöhemmin hän voitti universiadit tuloksella 82,77. 2004 Ateenan olympiakisoissa Tsih’an heitti finaalissa tuloksen 79,81, mikä aluksi riitti pronssisijaan. Kultamitalisti Adrian Annus kuitenkin hylättiin myöhemmin doping-testissä havaitun vilppiyrityksen takia, ja näin Tsih’an nousi hopealle kultamitalin mennessä Japanin Koji Murofushille.
Vuoden 2005 heinäkuussa Tsih’an heitti maansa mestaruuskisoissa tuloksen 86,73, joka jäi vain senttimetrin päähän 19 vuotta aikaisemmin Juri Sedyhin heittämästä maailmanennätyksestä. 2005 Helsingin MM-kisoihin Tsih’an lähti maanmiehensä Vadzim Dzevjatouskin kanssa ylivoimaisena ennakkosuosikkina. Karsinnassa Tsih’anin kaksi ensimmäistä heittoa hylättiin, ja hän varmisti loppukilpailupaikan vasta kolmannellaan. Finaalissa sama toistui, sillä Tsih’an ei kahdella ensimmäisellä heitollaan saanut tulosta, ja loppukierroksille pääsy jäi kolmannen heiton varaan. Kolmas heitto kantoi kuitenkin 80,97, ja neljännellä heitollaan moukari lensi uusiin MM-kisaennätyslukemiin 83,89, mikä lopulta vei hänet Devjatvoskin ohi kärkipaikalle ja MM-kultamitaliin. Samana vuonna hän voitti myös Euroopan talviheittocupin ja IAAF:n yleisurheilufinaalin.
Tsih’an kartutti mitalitiliään Göteborgin EM-kisoissa 2006, kun hän nappasi voiton kauden parhaalla tuloksellaan 81,11. Vuonna 2007 Osakan MM-kisoissa tuli kolmas mestaruus tuloksella 83,63 ennätystasokkaassa finaalissa. Kaksi ensimmäistä heittoa olivat yliastuttuja, mutta kolmannella heitolla hän heitti 79,35 ja pudotti Olli-Pekka Karjalaisen kolmelta viimeiseltä kierrokselta. Kaksi seuraavaa heittoa eivät vieneet häntä kärkeen, mutta viimeisellä hän heitti voittotuloksen 83,63. Myöhemmin samana syksynä hän voitti IAAF:n yleisurheilufinaalin.
2008 Pekingin olympialaisissa Tsih’an heitti alun perin pronssille tuloksella 81,51 ja jäi ensi kertaa maanmiehensä Devjatovskin taakse. Sittemmin molempien valkovenäläisheittäjien doping-näytteistä ilmoitettiin löytyneen liikaa testosteronia ja joulukuussa 2008 KOK ilmoitti hylänneensä molempien suorituksen ja he menettivät mitalinsa. Tsih’an sai kahden vuoden kilpailukiellon.[2] Myöhemmin vuonna 2010 urheilun kansainvälinen välitystuomioistuin CAS kuitenkin kumosi KOK:n päätöksen Pekingissä suoritetun dopingtestauksen puutteiden vuoksi, jonka seurauksena Tsih’anin testitulokset mitätöitiin, kilpailukielto purettiin ja olympialainen pronssimitali palautettiin.[3]
Tsih’anin oli tarkoitus osallistua 2012 Lontoon kesäolympialaisiin. Hän ei kuitenkaan ilmestynyt moukarinheiton karsintakilpailuun, ja pian ilmoitettiin miehen 2004 olympialaisten ja 2005 MM-kisojen uudelleentestatuista doping-näytteistä löytyneen jälkiä kielletyistä aineista.[4] Joulukuussa 2012 Tsih’an tuomittiin dopingrikkomuksesta Ateenan kesäolympialaisissa antamansa dopingnäytteen perusteella, ja hän menetti Ateenan olympiahopeansa.[5] Kaikki hänen suorituksensa aikavälillä 22. elokuuta 2004 – 21. elokuuta 2006 hylättiin[6] ja hän sai kahden vuoden kilpailukiellon ajalle 4.8.2012–3.8.2014[7].
Amsterdamin Euroopan-mestaruuskilpailuissa 2016 Tsih’an sijoittui hopealle tuloksella 78,84.[8] Hän saavutti samana vuonna olympiahopeaa Rio de Janeirossa tuloksella 77,79. Berliinin EM-kilpailuissa 2018 hän sijoittui kuudenneksi. Vuodelle 2021 siirretyissä Tokion olympialaisissa hän karsiutui loppukilpailusta.
Tsih’an on 185 senttimetriä pitkä ja painaa 105 kilogrammaa. Häntä valmensi aiemmin olympiavoittaja ja kaksinkertainen maailmanmestari Sergei Litvinov.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Official Results - HAMMER THROW Men - Final iaaf.org/athens97. Arkistoitu 2.12.2008. Viitattu 7.10.2009. (englanniksi)
- ↑ Karjalainen nousi olympianeloseksi ts.fi. 12.12.2008. Turun Sanomat. Viitattu 13.12.2008.
- ↑ http://telegraf.by/2010/06/devyatovski-and-tikhon-are-given-the-olympic-games-2008-medals-back.html[vanhentunut linkki] Telegraf.by
- ↑ Moukarinheittäjä Ivan Tihon kärysi vanhasta testinäytteestä 3.8.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 4.8.2012.
- ↑ http://yle.fi/urheilu/nelja_ateenan_olympiamitalistia_menetti_mitalinsa/6405491
- ↑ Revision of results following sanctions of Tsikhan and Ostapchuk 27.4.2014. iaaf.org. Viitattu 28.4.2014. (englanniksi)
- ↑ IAAF Newsletter 151. 26.3.2014
- ↑ Belarusian hammer thrower Ivan Tikhon wins silver at 2016 European Athletics Championships in Amsterdam
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ivan Tsih’an Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
|
1983: Sergei Litvinov | 1987: Sergei Litvinov | 1991: Juri Sedyh | 1993: Andrei Abduvalijev | 1995: Andrei Abduvalijev | 1997: Heinz Weis | 1999: Karsten Kobs | 2001: Szymon Ziółkowski | 2003: Ivan Tsih’an | 2005: Vadzim Dzevjatouski | 2007: Ivan Tsih’an | 2009: Primož Kozmus | 2011: Kōji Murofushi | 2013: Paweł Fajdek | 2015: Paweł Fajdek | 2017: Paweł Fajdek | 2019: Paweł Fajdek | 2022: Paweł Fajdek | 2023: Ethan Katzberg |
