Ivan Sollertinski
Ivan Ivanovitš Sollertinski (ven. Ива́н Ива́нович Соллерти́нский; 3. joulukuuta 1902 Vitsebsk – 11. helmikuuta 1944 Novosibirsk) oli neuvostoliittolainen musiikkitieteilijä ja -kriitikko.[1] Hän toimi professorina Leningradin konservatoriossa vuodesta 1939[2] ja oli Leningradin filharmonisen orkesterin taiteellinen johtaja.[3]
Sollertinski kuului Vitsebskissä ja Nevelissä asuessaan Mihail Bahtinin filosofiseen piiriin.[1] Hänestä tuli myöhemmin teatterin ja kielten asiantuntija, mutta tunnetuimmaksi hän tuli saavutuksistaan musiikin alalla. Hän oli aktiivinen Gustav Mahlerin musiikin tunnettavuuden edistäjä Neuvostoliitossa.[3] Sollertinski teki urallaan monia julkaisuja.[2] Hän kuului vuodesta 1927 säveltäjä Dmitri Šostakovitšin lähipiiriin[3] ja oli tämän puolestapuhuja.[2] Kun Neuvostoliitto käynnisti kampanjan Šostakovitšia vastaan ensimmäisen kerran vuonna 1936, Pravda luonnehti Sollertinskiä "formalismin trubaduuriksi". Šostakovitš luonnehti Sollertinskiä läheisimmäksi ystäväkseen. Miesten välinen kirjeenvaihto on julkaistu. Kirjeitä pidetään tärkeinä, koska niitä on kirjoitettu aikoina, joilta ensi käden tietoa säveltäjän elämästä on muista lähteistä saatavilla vain vähän.[3]
Sollertinskin kuoltua Šostakovitš omisti tälle Pianotrion nro 2. Sollertinski kuoli Neuvostoliiton tiedotusvälineiden mukaan sydänsairauteen, mutta huhuissa esitettiin hänen joutuneen NKVD:n toteuttaman murhan uhriksi.[3]
