Ivan Sokolov-Mikitov
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Ivan Sergejevitš Sokolov-Mikitov (ven. Ива́н Серге́евич Соколо́в-Микито́в, 30. toukokuuta 1892 Kalugan läänin Oseki – 20. helmikuuta 1975 Moskova[1]) oli venäläinen neuvostokirjailija.
Ivan Sokolov-Mikitov jätti koulunsa kesken, työskenteli merimiehenä, osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ja vietti kiertelevää elämää. Hänen kirjailijanuransa alkoi 1920-luvulla. Sokolov-Mikitovin kertomusten aiheena on usein luonto ja maaseutu. Hänen proosansa tuo mieleen Ivan Buninin, Mihail Prišvinin ja Konstantin Paustovskin. Sokolov-Mikitov on kirjoittanut myös useita matkakirjoja.[1][2][3]
Suomennettuja teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lenkoran. Suom. K. Ojanen. Petroskoi: Kirja, 1935.
- Maan ääniä (Zvuki zemli). Suom. Anita Mitrošin. Helsinki: Kansankulttuuri, 1981.
- Vuosi metsässä (God v lesu). Suom. Pirkko Talvio-Jaatinen. Helsinki: Tammi, 1978.
- Vuosi metsässä. Suom. Markku Pietilä. Helsinki: Orient Express, 1991.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Russkije pisateli, XX vek. Biobibliografitšeski slovar. Tšast 2, s. 377–378. Moskva: Prosveštšenije, 1998. ISBN 5-09-006995-6
- ↑ Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 718–719. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3
- ↑ Kratkaja literaturnaja entsiklopedija Fundamentalnaja elektronnaja biblioteka Russkaja literatura i folklor. Viitattu 14.3.2021.
