Ivan Pereverzev
| Ivan Pereverzev | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1745 ehkä Kurskin alue, Venäjä |
| Kuollut | 1796 (50–51 vuotta) Harkova |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | ukrainalaisuus |
Ivan Pereverzev (ven. Иван Переверзев, ukr. Іван Переверзєв, Ivan Pereverzjev; 1745 ehkä Kurskin alue, Venäjä – kesällä 1796 Harkova) oli venäläissyntyinen opettaja ja tutkija. Hän valmistui Harkovan kollegiosta 1769 ja opetti siellä vuoteen 1775 historiaa ja maantiedettä. Sen jälkeen hän opetti 13 vuotta ortodoksisessa pappisseminaarissa Voronežissa alueella, jonka väestö oli osittain venäläistä, osittain ukrainalaista. Vuodesta 1780 hän työskenteli jälleen Harkovassa, jossa hän johti alueen kansanopetusjärjestelmää.[1]
Vaikka Pereverzev oli isovenäläistä syntyperää, hän suhtautui myötämielisesti ukrainalaisiin. Hän esitti kiinnostavan kuvauksen paikallisesta väestöstä teoksessaan Topografitšeskoje opisanije Harkovskogo namestnitšestva (’Harkovan käskynhaltijakunnan topografinen kuvaus’; julkaistu Moskovassa 1788, useita uusintajulkaisuja, muun muassa Kiova 1991, Moskova 2012), johon sisältyy arvokasta tietoa seudun historiasta, maantieteestä, demografiasta ja taloudesta.[1]
Pereverzev käytti nimeä Ukraina alueesta, josta nykyisin käytetään nimeä Sloboda-Ukraina, ja vähävenäläisiksi hän nimitti niitä ihmisiä, jotka asuivat Donin ja Zbrutšin välisellä alueella ja joita historiallisesti on nimitetty ruteeneiksi (rusyny).[1]
Pereverzevin mukaan vähävenäläisten asuma-alueiden pitkä eristys Iso-Venäjän alueista aiheutti täydellisen muutoksen väestössä. Siitä tuli ”eräänlainen vieras kansa”, joka puhui erityistä kieltä, jota on pidettävä ”yhtenä slaavilaisen rodun kielenä”. Siten hän teki selvän eron isovenäläisten kieleen ja sanoi, että niiden ero johtuu vieraiden vallanpitäjien, kuten tataarien, liettualaisten, puolalaisten ja unkarilaisten, aiheuttamista ympäristöeroista. Toisaalta hän havaitsi ne erot, joita on helposti havaittavissa kahdesta suuresta murrevyöhykkeestä, pohjoisesta ja eteläisestä, muodostuvassa vähävenäläisessä kielessä. Niinpä hänen mukaan ukrainan kieli eli Sloboda-Ukrainassa puhuttu kieli kuului eteläiseen, vähävenäläiseen vyöhykkeeseen.[1]
Pereverzev julkaisi paikallisten oppilaiden käyttöön kielen käsikirjan, joka on myöhemmin julkaistu esimerkiksi Pariisissa 2010. Vaikka Pereverzevin teoksen vaikutuksen tosiasiallista laajuutta on vaikea arvioida, on hyvä havaita, että esimerkiksi Hryhori Skovoroda otti sen huomioon kirjoittaessaan 1780-luvun jälkipuolella uudestaan dialoginsa Silenus Alcibiadis käsikirjoitusta.[1]