Ivan Makarov
Ivan Ivanovitš Makarov (ven. Иван Иванович Макаров, 30. lokakuuta 1900 Rjazanin läänin Rjažskin kihlakunnan Saltykin kylä – 16. heinäkuuta 1937 Moskova[1]) oli venäläinen neuvostokirjailija.
Ivan Makarov syntyi suutarina toimineen talonpojan perheeseen. Hän kävi keskikoulun, osallistui nuorisoliittolaistoimintaan ja liittyi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen vuonna 1923.[1]
Talonpoikaiskirjailijana tunnetun[1] Makarovin esikoisromaani Stalnyje rjobra (”Teräskylkiluut”, 1929) kuvaa yhteiskunnallisia muutoksia vallankumousta edeltävällä maaseudulla[2]. Kirjailijan myöhemmät teokset herättivät kritiikkiä, ja romaanin Miša Kurbatov (1936) jälkeen hänet julistettiin kansanviholliseksi[3]. Makarov pidätettiin helmikuussa 1937 syytettynä vastavallankumouksellisesta toiminnasta ja tuomittiin kuolemaan. Hänet rehabilitoitiin vuonna 1956.[1] Keskeneräiseksi jäänyt talonpoikaisromaani Golubyje polja (”Siniset pellot”) ilmestyi vuonna 1959[2].
Suomennettu teos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuolema (Smert). Leningrad: Kirja, 1930.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Ivan Makarov – o pisatele LiveLib. Viitattu 19.7.2021.
- ↑ a b Makarov Ivan Ivanovitš Kratkaja literaturnaja entsiklopedija. Viitattu 18.7.2021.
- ↑ Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 460. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
