Ivan Lorents
Ivan Leopoldovitš Lorents (2. lokakuuta 1890 – 28. heinäkuuta 1941) oli puolalaissyntyinen neuvostoliittolainen diplomaatti.[1]
Lorents syntyi Łódźissa vuonna 1890. Vuonna 1913 hän valmistui Pietarin valtionyliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta ja jatkoi opiskelua Mihailovskin tykistökoulussa, josta hän valmistui vuonna 1915. Valmistumisen jälkeen hän aloitti toimintansa Venäjän keisarillisessa armeijassa .[1]
Maaliskuusta kesäkuuhun 1918 Lorents liitettiin Petrogradin Venäjän sosialistsen federatiivisen neuvostotasavallan ulkoasiainvaliokuntaan, kun hänet lähetettiin Berliiniin marraskuussa täyttääkseen asemansa Neuvosto-Venäjän edustajana Saksassa.[1]
Lorents palasi Moskovaan ja työskenteli kuukauden ajan ulkoasiainvaltuuskunnassa ennen kuin hän liittyi 15 läntisen rintaman armeijaan. Vuonna 1920 Lorents muutti Latviaan jossa toimi sihteerinä Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan täysivaltaisena edustajana Latviassa. Hän palveli tässä tehtävässä vuoden ajan ennen kuin siirtyi Puolaan , jossa hän toimi useissa tehtävissä.[1]
Lorents oli Neuvostoliiton täysivaltainen edustaja Liettuassa 29. elokuuta 1923 – 9. heinäkuuta 1925, Suomessa 9. heinäkuuta 1925 – 6. heinäkuuta 1927, Latviassa 14. syyskuuta 1929 saakka ja Itävallassa 17. maaliskuuta 1935 – 30. syyskuuta 1938.[1]
Palatessaan Neuvostoliittoon Suomesta NKVD pidätti Lorentsin 15. lokakuuta 1939 ja tuomitsi 7. heinäkuuta 1941 korkeimman oikeuden sotilaskollegion toimesta kuolemaan osallistumisesta ”vastavallankumouksellisiin terroristijärjestöihin” ja vakoiluun. Hänet teloitettiin 28. heinäkuuta 1941 ja haudattiin Kommunarkaan Moskovan alueelle.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Лоренц Иван Леопольдович Справочник по истории Коммунистической партии и Советского Союза 1898–1991. Viitattu 24.3.2019. (venäjäksi)
- ↑ Жертвы политического террора в СССР Memorial. Viitattu 24.3.2019. (venäjäksi)
