Itsik Fefer

Itsik Fefer, Albert Einstein ja Solomon Mihoels Yhdysvalloissa vuonna 1943.

Itsik (Isaak Solomonovitš) Fefer (ven. Ицик (Исаак Соломонович) Фе́фер, 23. syyskuuta 1900 Kiovan läänin Zvenigorodkan kihlakunnan Špola – 12. elokuuta 1952 Moskova) oli jiddišinkielinen neuvostoliitonjuutalainen runoilija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja.

Itsik Fefer syntyi opettajan perheeseen ja kävi koulua kotona. Vuonna 1917 hän liittyi Bundiin ja vuonna 1919 kommunistiseen puolueeseen taistellen vapaaehtoisena puna-armeijassa. Myöhemmin hän työskenteli puolue- ja hallintoelimissä.

Feferin ensimmäiset runot ilmestyivät vuonna 1919 ja ensimmäinen runokokoelma Špener (”Lastuja”) vuonna 1922. Kokoelma Vegn zih un azoine vi ih (”Itsestäni ja itseni kaltaisista”, 1924) teki hänestä yhden Neuvostoliiton tunnetuimmista jiddišinkielisistä runoilijoista. Fefer kirjoitti etupäässä ajankohtaista kansalaislyriikkaa sekä näytelmiä ja lastenrunoja. Toisen maailmansodan aikana hän laati muun muassa runoelman Šotns fun varšaver geto (”Varsovan geton varjot”) ja tunnetun Adolf Hitleriä pilkkaavan runon Ih bin a id (”Olen juutalainen”).

Fefer työskenteli aktiivisesti Ukrainan kirjailijaliitoissa, jiddišinkielisten lehtien toimituksissa ja kamppaili juutalaisten kulttuurilaitosten puolesta. Toisen maailmansodan aikana hän toimi Juutalaisen antifasistisen komitean jäsenenä ja vuodesta 1945 sen sihteerinä. Vuonna 1943 hän kävi Solomon Mihoelsin kanssa Yhdysvalloissa, Kanadassa, Meksikossa ja Isossa-Britanniassa keräämässä rahaa Neuvostoliiton sotaponnisteluja varten. Samaan aikaan hän oli myös Neuvostoliiton turvallisuusministeriön agentti.

Runoilija pidätettiin Josif Stalinin juutalaisvastaisen kampanjan aikana joulukuussa 1948. Jo tätä ennen hänet oli pakotettu antamaan vääriä todistuksia muista Juutalaisen antifasistisen komitean jäsenistä. Oikeudenkäynnissä Fefer irtisanoutui todistajanlausunnoistaan. Hänet tuomittiin kuolemaan ja ammuttiin nationalismista ja vakoilusta syytettynä. Feferin maine puhdistettiin vuonna 1955. Hänen venäjänkielisiä runovalikoimiaan alettiin julkaista uudestaan 1950-luvun lopussa.